Yleistä bloggaamista

Tammikuu livahti ohi sukkelasti kaamoksessa ja pienen uupumuksen pauloissa. Kirkkaiden pakkaspäivien myötä energiatasot tuntuvat olevan taas nousussa ja omat sekä koirien treenit tuntuvat taas motivoivilta. Pakkaset tuovat hieman lisähaastetta, mutta toisaalta ainakin omien treenien käynnistely tapahtuu väkisinkin varovaisesti.

Hankin pitkän suunnittelun jälkeen Icebugin juoksukengät ja ne istuvat yllättävän hyvin jalkaan. Painoa lenkkareilla on aika paljon, mutta toisaalta meikäläisen tasoiselle juoksijalle tällä ei ole varmasti isoa merkitystä. Tukholma alkaa jo häämöttää ja nyt viimeistään pitäisi aloittaa pitkät lenkit. Toivottavasti jo tänä sunnuntaina tai maanantaina. Lihaskuntopuolella olen ollut aika laiska – toisin selkävaivojakaan ei ole ollut. Top-Teamin leirille löin vetoa Petrin kanssa lihaskuntotulosten parantamisesta. Seuraava leiri on kuukauden päästä, joten aikaa on juuri sopivasti parantaa hieman voimaa ja nopeutta.

Agilitytreenit ovat sujuneet hieman puolivaloilla ja harvakseltaan. Jedin keinun nopeuttaminen ei ole sujunut siinä tahdissa kuin olisin halunnut – syynä tähän on oma laiskuuteni. Välillä Jedi jo väläyttelee vauhdikkaita keinun päähän asti juoksuja ja toisinaan se on epävarma. Niken kanssa olen tehnyt pieniä ohjaamiskuvioita ja hyppyharkkaa. Oman silmän mukaan Nike on kehittymässä hyvää vauhtia. Minna raivosi viime viikolla, että olisi myös korkea aika opettaa muutkin esteet kuin putki ja hypyt, jos aikoo koiran kanssa joskus kisata. Hän taitaa olla oikeassa. Vertti on vertti. Treeneissä hommat sujuvat hyvin kunhan muistan ohjata voimakkaasti liikkeellä. Seuraavan kerran startataan Jedin ja Vertin kanssa Masalan kuplan kisoissa. Takana kisataukoa 2 kuukautta. Viikonlopun lisämausteena pääsen myös taas pitkästä aikaa kelpien puikkoihin.

Sain eilen päätökseen Lauri Järvilehdon uunituoreen Tee itsestäsi mestariajattelija –kirjan (Tammi, 2012). Olen seurannut Laurin blogia (http://ajattelunammattilainen.fi/) vajaan vuoden ja pidän hänen tavastaan kirjoittaa tiivisti ja pelkistäen.  Kirja oli hyvä. Aion lukea sen heti uudemman kerran ja kokeilla joitakin kirjassa esitettyjä toiminta- tai ajattelutapoja.

Mikäli oikein muistan, en ole aiemmin kirjoittanut blogiini tämän tyyppistä kirjoitusta, jossa pohdiskelen arjen yleisiä asioita. Monissa seuraamissani ystävien blogeissa tällaiset kirjoitukset ovat yleisiä ja olen usein miettinyt niiden syytä ja kirjoittamisen motivaatiota. Tämän kirjoitelman perusteella ymmärrän asian nyt mielestäni selkeästi: kirjoittaminen keventää. Tuntuu kuin olisin kaatanut päässä vellovia asioita näytölle pois päätä rasittamasta. Olen aloittanut päiväkirjan kirjoittamisen yhtä monta kertaa kuin lopettanutkin – ehkäpä tämän tyyppisten tajunnanvirta -blogitekstien kanssa harjoittelemalla saattaisin joskus päästä dokumentoimaan omaa elämääni myös ihan oikean päiväkirjan avulla.

Loppuun erään suuren urheilijan ja ajattelijan ajatuksia elämästä. Ali täytti joitakin viikkoja sitten 70 vuotta. 

Tieto on valtaa - tiedon jakaminen arvovaltaa -> Maksakakkuresepti

Treenikaverieni koirat pitävät minusta. Tähän ei ole syynä koirasilmäni tai mahtava vetovoimani vaan maksakakut. Olen jo pitkään käyttänyt itsetehtyjä maksakakkuja pääasiallisena namina koirankoulutuksessa. Maksakakut ovat terveellisiä, siistejä ja (koiran mielestä) herkullisia. Maksakakkujen tekeminen vie noin vartin, paistamiseen menee tunti ja paloitteluun kymmenen minuuttia. Kyseessä ei ole siis iso urakka, mutta hieman vaivaa kakkujen eteen on nähtävä. Alla resepti ja valmistusohjeet.

Maksakakkuresepti
- jauhettua maksaa 1500g (kolme pötköä tai rasiaa). Käytämme pääasiassa koiran ruuaksi tarkoitettua maksaa mutta treenikaverini käyttää myös ihmisen maksaa ;-). Jälkimmäinen on hieman kalliimpaa.
- 4 kananmunaa
- 4 teelusikallista valkosipulijauhoa
- noin 5 dl jauhoja.

Voideltu vuoka

Maksaa, kananmunia, jauhoja ja valkosipulijauhetta

Kaada kanamuna, valkosipulijauho ja maksa kulhoon

Lisää osa jauhoista

Kääri hihat ja aloita taikinan alustaminen rohkeasti

Työnnä käsi lihamyllyyn - eikun jatka alustamista niin kaun kunnes seos on taikinamaista

Lisää jauhoja niin kaun kunnes seos on vielä hieman tahmeaa, mutta kuitenkin kiinteää 

Kaada taikina vuokaan

Laita taikinan päälle margariinia/voita/öljyä kuivumisen estämiseksi

Valmina uuniin

Herkullista!

1 h, 175 astetta

Valmis kakku

Kakku kannattaa kumota kulhosta pian uunista ottamisen jälkeen, jotta se ei tartu vuokaan

Paloittelu kannattaa tehdä kun kakku on jäähtynyt mutta vielä aavistuksen lämmin

Leikkaa haluamasi kokoisiksi palasiksi. Itse käytän 5x5mm kuutioita.

Tästä setistä tuli 8 rasiallista. Voit pakastaa kakut ja sulattaa tarpeen mukaan

TopTeamin leiri 1

Pääsimme Jedin kanssa Suomen agilityliiton TopTeam valmennustiimiin. Ensimmäinen leiri oli Turussa ATT-areenalla 25-27.11. Perjantai-iltana meillä oli hotellilla yhteinen päivällinen, jonka yhteydessä käytiin läpi yleisiä TopTeamiin ja ensimmäiseen leiriin liittyviä käytännön asioita. Tunnelma oli odottava ja huulen heittoa piisasi heti alusta saakka. Päivällisen jälkeen Vappu veti meille erilaisia ryhmääntymisharjoituksia ja illan aikana ehti hyvin kuulemaan kaikkien osallistujien taustoista, toiveista ja tavoitteista.

Ensimmäiset treenit alkoivat lauantaiaamuna varhain klo 8 ATT-areenalla ja päivän aikana koirakoille oli treeniä kolmella radalla, jonka lisäksi Jerry kävi läpi ohjaajan lämmittelyä. Elinan radalla teemana mm. kontaktit, käännökset ja keppikulma. Minulle ja Jedille Elinan selkein viesti oli, että ohjauksista pitää lähteä aikaisemmin etenemään kohti seuraava estettä eikä jäädä suotta varmistelemaan. Juhan käännösradalta sain samat ohjaat – rohkeasti kohti seuraavaa tilannetta. Jarin radalla sai juosta urakalla ja sen haasteena oli mielestäni ohjaajan liikkeen rytmitys. Onnistuin tässä harjoituksessa mielestäni parhaiten. Päivän selkeä läksy oli rohkea liikkuminen, ohjauskuviosta aikainen irtoaminen ja varmistelusta luopuminen. Jerryn lämmittelyharjoitukset olivat yllättävän rankkoja, joten lihas- ja yleiskunnossa löytyi paljon petrattavaa.

Lauantai-iltana ohjelmassa oli yhteinen päivällinen ja seuraavan päivän kuvioiden läpikäynti. Sunnuntaille saimme valita joko Elinan kontaktitreenin tai Juhan käännöstreenin välillä. Lisäksi Jarilla oli tarjolla erittäin virtaava ja vauhdikas rata, joka kellotettiin. Valitsin Jedille ja minulle Elinan kontaktitreenin. Se oli ehkäpä viikonlopun parhain harjoitus, sillä keskityimme juuri meidän heikoimpaan esteeseen eli keinuun. Keinun treenissä on nyt tarkoitus palata takaisin alkuun ja opettaa Jedi juoksemaan keinun päähän siten, että lauta on tuettu. Siitä sitten koira nostetaan pois. Samanaikaisesti treenataan laudan paukuttamista maahan. Sitten kun molemmissa koiran suoritukset ovat itsevarmoja, yhdistetään ne tavalliseksi keinusuoritukseksi. Hyvin selkeä ja yksinkertainen suunnitelma, jonka kimppuun käymme Jedin kanssa joulukuun loppupuolella. Sunnuntaina Jerry kävi kanssamme läpi Davenportin jumpan ja tsekkasi hieman jalan tukilihaksien kuntoa. Mulla lihaksisto oli ihan ok.

Leirin lopuksi Vappu kävi läpi vielä henkiseen valmentautumiseen liittyviä asioita. Viikonlopun aikana kaikenlaista jumppaa ja ratoja kertyi sen verran, että jalat olivat leirin päätteeksi aivan hapoilla. Johtopäätöksenä siitä voi mielestäni tehdä, että kuntoa on vielä kehitettävä sillä treenien määrä oli kuitenkin vielä kohtuullinen.

Agilitytreenin osalta sain myös selkeät kehitysalueet:

-         Ohjauksista rohkea ja aikainen irtautuminen sekä varmistelun lopettaminen

-         Keinun parantaminen

Olen kaikin puolin tyytyväinen leiriin. Tunnelma oli korkealla ja harvoin tavallisissa kisoissa ja treeneissä kuulee noin kovaa kannustusta. Erityisesti Jarin sunnuntainradalla tsemppi oli erittäin korkealla. Kiitos kaikille mukana oleille ja Jannelle seurasta!

Kahden lelun leikki! Kahden lelun leikki! KLL!

Olen löytänyt itseni jankuttamasta. Jankuttaminen on tylsää. Jankuttaminen murentaa viestin sisällön kun kuulijat kyllästävät kuulemaan saman asiaa kerrasta toiseen. Jankuttaminen toimii huonosti. Olen huomannut jankuttavani pentujen ja nuorten (ja vanhempienkin) koirien omistajille, että kahden lelun leikki on avain onneen, ratkaisee kaikki ongelmat ja on muutenkin koirankouluttamisen liima, naula ja pultti - perustuksien sitkoaine. Tämän kirjoituksen tarkoituksena on esitellä KLL ja perustella, miksi kahden lelun leikki on mielestäni yksi koiran kouluttamisen perusjalkoja.

Ensinnäkin on syytä mainita, että leikki on ylipäätään koiran pentuajan tärkeimpiä opetettavia taitoja. Pentu osaa kyllä leikkiä itsekin, mutta pentuaikana sen täytyy oppia rakastamaan leikkiä  ihmisen kanssa. Pennun kanssa voi leikkiä useilla eri tavoilla, mutta uskon, että kahden lelun leikki eri variaatioissaan on leikeistä tärkein. En tarkoita, että muut leikit eivät kuuluisi pennun alkeiskoulutukseen, mutta jos pitäisi valita vain yksi leikki, niin se oli KLL.

Kahden lelun leikki on helppoa ja yksinkertaista. Siihen tarvitaan kaksi samanarvoista lelua. Lelut voivat olla samanlaisia tai ne voivat olla erilaisia kunhan ne ovat koiralle yhtä mieluisat. Leikin aikana toinen lelu on aktiivinen ja toinen on passiivinen. Käytän tässä nyt esimerkkinä narulelua ja narupalloa. Esimerkki:

• Leikitä koiraa narupallolla (aktiivinen).
• Kun koiraa on tarttunut leluun tiukasti ja taistelee siitä kanssasi, anna sen vetää itseäsi (voittaa).
• Lopeta narupallolla leikkittäminen (passiivinen)
• Samanaikaisesti aloita toisella kädellä koiran leikittäminen narulelulla (aktiivinen). Kun koira vaihtaa pallosta naruun, kehu ja innosta sitä leikkimään vielä rajummin.
• Kun koira taistelee narusta lujaa, lopeta leikkiminen (passiivinen) ja aloita leikittäminen uudestaan narupallolla
• jne.

Perussetti erilaisia leluja

Jotta leikki onnistuisi koiran täytyy tietenkin leikkiä leluilla – osa koirista leikkii luonnostaan, osalle leikkiminen on puolestaan opetettava. Tämän voi tehdä houkuttelemalla tai sheippaamalla. Leikissä on tärkeää antaa koiran voittaa! Voittamisella tarkoitan sitä, että kun koira vetää niin ihminen seuraa hieman vastustellen. Kun koira vetää todella kovaa, ihmisen ote lipeää ja koira voittaa lelun. On hämmästyttävää kuinka monesti sellaiset koirat, jotka eivät tuo lelua ohjaajalle takaisin, aloittavat yhtäkkiä lelun tyrkyttämisen takaisin ohjaajalle kun tätä voittamisleikkiä on toistettu muutaman kerran. En usko, että jos koira saa pitää lelun leikin päätteeksi, että se rapauttaisi koiran ja ohjaajan välistä suhdetta.

Kahden lelun leikin hyötyjä ovat:

• Koiran itseluottamus kasvaa kun se huomaa voittavansa ohjaajansa vetoleikissä
• Ohjaajan arvo kasvaa koska sen kanssa voi leikkiä aktivoivaa korkean vireen leikkiä
• Koira oppii irrottamaan lelusta, koska sitä palkataan irrottamisesta toisella lelulla
• Kun KLL toimii samanarvoisilla leluilla, sen avulla voi opettaa koiran leikkimään myös muilla leluilla. Kun koira tuo sinulle esim. palloa, palkkaat sen patukalla. Kun koira on patukassa, heität pallon, jonka noutamisesta palkkaat taas patukalla.

Yritän jossakin välissä tilata Ruokonen tuotannoilta videomateriaalia kahden lelun leikistä.

KLL rules!

Tavoitteet kaudelle 2011-2012

Tavoitteita on monenlaisia. Tulostavoitteet ovat selkeitä ja yleensä helposti mitattavia kuten esimerkiksi mailin juokseminen alle neljän minuutin. Prosessitavoitteet puolestaan kuvaavat tekemistä itsessään kuten esimerkiksi kaksi pitkää lenkkiä viikossa. Omia tavoitteita asettaessani olen yleensä sortunut tekemään pelkästään tulostavoitteita unohtanen matkantekemisen tärkeyden. Tällä kaudelle olen päättänyt asettaa sekä prosessi- että tulostavoitteet.

Haave maratonajan parantamisesta polttelee edelleenkin. Tulokset eivät kuitenkaan parane ilman harjoittelua, joten yleiskunnon ylläpidon osalta asetan tälle kaudelle tavoitteeksi:

• Kaksi vähintään 45 minuutin pituista juoksulenkkiä viikossa. Talvella toinen lenkeistä on mahdollista korvata hiihdolla tai uinnilla.
• Vähintään kaksi lihaskuntoharjoitusta viikossa. Tavoitteena selkävaivojen estäminen ja liikkuvuuden parantaminen.
• Tukholman maraton 2.6.2012 alle 4 h 30 min.
• Osallistuminen Canicrossin SM-kisoihin 2012

Agilityn osalta tavoitteet säilyvät niin ikään samansuuntaisina kuin viime kaudella. Uutena elementtinä on koirakohtaiset ja prosesseihin liittyvä tavoitteet.

Vertti:

• Vähintään kaksi hyvin suunniteltua rata- ja esteharjoittelutreeniä viikossa rennolla ja hyvällä asenteella
• Pujottelun, puomin, keinun sekä takaakiertojen parantaminen
• Nollaprosenttitavoite: yli 25 %
• Voittonollia 2. Tavoitteena valioituminen

Jedi

• Vähintään kaksi hyvin suunniteltua rata- ja esteharjoittelutreeniä viikossa rennolla ja hyvällä asenteella
• Jedin itsevarmuuden kasvattaminen keinulla ja puomissa. Lähtöjen parantaminen.
• Takaaleikkausten parantaminen ja uusien tekniikoiden kokeilu
• Nollaprosentti: yli 60 %
• SM- ja karsintanollien saavuttaminen 30.4.2012 mennessä
• Kaksi nopeaa nollarataa SM-kisoissa sekä kolme nopeaa nollarataa ja yksi tulos maajoukkuekarsinnoissa.

Niken tavoitteet ovat moninaiset ja ansaitsevat oman erillisen suunnitelman.

Mielenkiintoinen kausi tulossa. Ei muuta kuin tuumasta toimeen. Lenkkarit jalkaan, maksakakut pakkasesta ja pihalle!

Kauden 2010-2011 tavoitteet

Blogin ylläpito on osoittautunut työlääksi. Elämästä on löytynyt niin paljon mielenkiintoisempia asioita koko kesän, että koneen äärelle juuttuminen ja asioiden kirjoittaminen tekstimuotoon on lykkääntynyt viikko toisensa jälkeen. Toisaalta, mitään järkevää sanottavaakaan ei ole juolahtanut mieleen.

Tässä vaiheessa kesää on sopiva hetki pohtia miten kaudelle asetut tavoitteet toteutuivat.

Tukholman maratonin osalta tulokset jäivät kauas tavoitteista. Syksyllä 2010 asetin tavoitteeksi maratonille 4,5 h alituksen, mutta jo keväällä tuli selväksi, että tavoitteesta tultaisiin jäämään merkittäväksi. Syynä huonoon suoritukseen oli harjoituksen puute. Vuonna 2011 juoksua on kertynyt heiaheia.com –päiväkirjan mukaan 127 km, josta 42 km juurikin tuolla maratonilla. Käytännössä tammi-toukokuussa kilometrejä olisi pitänyt saada alle yli 250 km. Muita syitä huonoon menestykseen ei löydy kuin laiskuus.

Agilityn SM-kisoissa olin kahdella koiralla. Oman koirani Jedin kanssa ensimmäisellä (hyppy)radalla tiputimme riman tiukassa käännöksessä emmekä päässeet finaaliradalle. Selkeää syytä tiputukseen en ole keksinyt. Lainakoira kelpie Decon kanssa tuli selkeä ohjausvirhe ja karsintaradan tulos oli 5. Decon kanssa tullut virhe harmitti, sillä se tuli juuri sellaisessa tilanteessa, jossa tiesin että minun olisi pitänyt ohjata Decoa paljon tarkemmin.

Agilityn maajoukkuekarsinnoissa teimme Jedin kanssa hyviä perussuorituksia ja olen suoritukseen tyytyväinen. Lauantain agilityradalla teimme puhtaan suorituksen ja radan sijoitus oli 8. Olin itse ladannut paukut ensimmäiseen hyppyrataan, sillä meidän kontaktit eivät ole nopeimmasta päästä. Oli mukava nähdä, että myös meidän agilityratojen vauhti on kohtuullinen. Sunnuntaina teimme hyvin onnistuneen suorituksen ensimmäisellä radalla ja sijoituimme tuon radan tuloksissa sijalle 3. Pisteitä tuosta radasta saimme 48,5 ja finaaliradalle starttasimme erittäin hyvistä asetelmista. Sunnuntain toiselta radalta tulos oli hylkäys, ja kun finaaliradaltakin tuli hylkäys, koko karsintakisan tulokseksi tuli hylkäys. Karsinnoista jäi kuitenkin hyvä jälkimaku. Merkittävimpänä opetuksena on radan suorittaminen huolellisesti loppuun saakka vaikka virheitä olisikin jo tullut.

SM-kisojen ja karsintojen tavoitteet eli nollaradat kaikilta radoilta ei toteutunut, mutta olen kohtuullisen tyytyväinen suorituksiin. Esimerkiksi karsintojen nollaprosentti vastasi kevään nollaprosenttiamme.

Seuraavan parin viikon aikana tarkoitukseni on asettaa uudet tavoitteet ja välitavoitteet seuraavalle kaudelle.

Hengissä!

Rakas Blogi!

En ole unohtanut sinua! Haluaisin niin kovasti kirjoittaa ja päivittää kuulumisia, mutta prioriteettilistalleni ilmestyy toinen toistaan tärkeämpiä ja mielenkiintoisempia tehtäviä. Malta mielesi ja ole kärsivällinen. Hyvää kannattaa odottaa! Yritän tuottaa alati kilpailtujen agilityblogikirjoitusten saralla tyrniäkin tyrnimmän paalutuksen kesäkuun aikana.

t. juha