Kesän 2013 pääkisat pulkassa

Toiset päivät ovat parempia kuin toiset, kyllä sen ymmärrät

kovin paljon on myös itsestäs kiinni miten, tämänkin kuvan värität

                       

                                                          -Stella, aamun kuiskaus-

Rikkonainen treenikausi sai viikonloppuna arvoisensa päätöksen. Vuoden 2013 maajoukkuekarsinnoissa emme päässeet tuloksilla juhlimaan. Hyppyradalta tuloksena 15 (rima ja kaksi kieltoa) ja agilityradalta tuloksena 10 (puomin alastulo ja kielto). Tästä huolimatta olen viikonlopun saldoon suhteellisen tyytyväinen.

Lähtökohdat kesän arvokisoihin olivat huonot. Jedi loukkasi helmikuussa vasemman etujalan varpaansa, jota hoidettiin levolla. Lopputalvesta varvas tuli kuntoon mutta myöhemmin keväällä Jedi kevensi välillä vasenta etujalkaansa ravissa ja välillä jopa selkeästi ontui. Vaivaan ei löydetty selkeää diagnoosia mutta vahvin epäilys oli biceps-jänteen tulehdus. Tätä hoidettiin kipulääkkeillä ja levolla. Lisäksi Jedi on ollut muutaman viikon välein hieronnassa ja muissa hoidoissa. Muutaman viikon lääkekuuri loppui juuri siten, että saimme osallistua dopingvaroaikojen puitteissa SM-kisoihin. Siviilissä ja töissä on myös ollut hullunmyllyä ihan riittävästi omiin tarpeisiin, mikä omalta osaltaan on vaikuttanut keskittymiseen ja kisoihin valmistautumiseen.

Vähäinen treenimäärä kostautui SM-kisoissa. Pääsimme Jedin kanssa treenaamaan vain muutaman kerran ennen SM-kisoja ja yhteistyö ei todellakaan ollut saumatonta. Jedillä oli intoa ja vauhtia vaikka muille jakaa, mutta ohjaajan askelmerkit eivät olleet lainkaan kohdallaan. SM-kisojen saldona joukkueradalta 10  ja joukkueen yhteissijoitus oli 19. Yksilökisassa hypäriltä tuloksena oli hylkäys tyhmän esteenohituksen takia – ohjasin huolimattomasti (alla oli jo yhden riman tipus). Yhteistyö oli kuitenkin jo parempaa kuin joukkueradalla.

Maajoukkuekarsintakisoihin valmistautuminen sujui aavistuksen paremmin kuin SM-kisoihin. Pidin Jediä edelleen paljon levossa (1 lajitreeni/vk) ja lisäsin treenimääriä erittäin varovaisesti muutaman minuutin kerrallaan. Jedi ei ole oirehtinut kesän aikana lainkaan, mutta biceps-jänteen vaivat kroonistuvat (kuulemma) helposti, joten olen treenannut todella niukasti.  Vähäisestä treenimäärästä on ollut myös hyötyä. Jedille on tullut lisää draivia ja vauhtia. Minulle tämä on tuonut omaan haasteensa. Ohjaamisen rutiini on ollut huono ja koiran paremman vauhdin takia ohjaamisen ajoittaminen on ollut haastavaa.

Nyt vietämme Jedin kanssa muutaman viikon loman agilitytreeneistä ja aloittelemme säännölliset treenit elokuun puolivälissä. Tämän muutaman viikon aikana pitäisi tehdä treenisuunnitelma ja asettaa ensi kauden tavoitteet. Muutamia ajatuksia painopistealueista on jo pyörinyt mielessä mutta mitään ei ole lopullisesti päätetty.

Kauden 2010-2011 tavoitteet

Blogin ylläpito on osoittautunut työlääksi. Elämästä on löytynyt niin paljon mielenkiintoisempia asioita koko kesän, että koneen äärelle juuttuminen ja asioiden kirjoittaminen tekstimuotoon on lykkääntynyt viikko toisensa jälkeen. Toisaalta, mitään järkevää sanottavaakaan ei ole juolahtanut mieleen.

Tässä vaiheessa kesää on sopiva hetki pohtia miten kaudelle asetut tavoitteet toteutuivat.

Tukholman maratonin osalta tulokset jäivät kauas tavoitteista. Syksyllä 2010 asetin tavoitteeksi maratonille 4,5 h alituksen, mutta jo keväällä tuli selväksi, että tavoitteesta tultaisiin jäämään merkittäväksi. Syynä huonoon suoritukseen oli harjoituksen puute. Vuonna 2011 juoksua on kertynyt heiaheia.com –päiväkirjan mukaan 127 km, josta 42 km juurikin tuolla maratonilla. Käytännössä tammi-toukokuussa kilometrejä olisi pitänyt saada alle yli 250 km. Muita syitä huonoon menestykseen ei löydy kuin laiskuus.

Agilityn SM-kisoissa olin kahdella koiralla. Oman koirani Jedin kanssa ensimmäisellä (hyppy)radalla tiputimme riman tiukassa käännöksessä emmekä päässeet finaaliradalle. Selkeää syytä tiputukseen en ole keksinyt. Lainakoira kelpie Decon kanssa tuli selkeä ohjausvirhe ja karsintaradan tulos oli 5. Decon kanssa tullut virhe harmitti, sillä se tuli juuri sellaisessa tilanteessa, jossa tiesin että minun olisi pitänyt ohjata Decoa paljon tarkemmin.

Agilityn maajoukkuekarsinnoissa teimme Jedin kanssa hyviä perussuorituksia ja olen suoritukseen tyytyväinen. Lauantain agilityradalla teimme puhtaan suorituksen ja radan sijoitus oli 8. Olin itse ladannut paukut ensimmäiseen hyppyrataan, sillä meidän kontaktit eivät ole nopeimmasta päästä. Oli mukava nähdä, että myös meidän agilityratojen vauhti on kohtuullinen. Sunnuntaina teimme hyvin onnistuneen suorituksen ensimmäisellä radalla ja sijoituimme tuon radan tuloksissa sijalle 3. Pisteitä tuosta radasta saimme 48,5 ja finaaliradalle starttasimme erittäin hyvistä asetelmista. Sunnuntain toiselta radalta tulos oli hylkäys, ja kun finaaliradaltakin tuli hylkäys, koko karsintakisan tulokseksi tuli hylkäys. Karsinnoista jäi kuitenkin hyvä jälkimaku. Merkittävimpänä opetuksena on radan suorittaminen huolellisesti loppuun saakka vaikka virheitä olisikin jo tullut.

SM-kisojen ja karsintojen tavoitteet eli nollaradat kaikilta radoilta ei toteutunut, mutta olen kohtuullisen tyytyväinen suorituksiin. Esimerkiksi karsintojen nollaprosentti vastasi kevään nollaprosenttiamme.

Seuraavan parin viikon aikana tarkoitukseni on asettaa uudet tavoitteet ja välitavoitteet seuraavalle kaudelle.