Huh! Onpa aika rientänyt nopeasti. Olen auttamattomasti jäänyt jälkeen asettamastani blogikirjoitus/kaksi viikkoa -tavoitteestani. Olen silti suhteellisen tyytyväinen suoritukseeni.
Olin marraskuun puolessa välissä T-koirien kaveriporukan järjestämällä agilityleirillä Mouhijärvellä. Kouluttajina olivat Marko Mäkelä ja Maria Aaltonen. Treenit olivat erittäin antoisat ja paljon ajatuksia herättävät. Rataantutustumiset tehtiin huolella ja eri ohjausvaihtoehdoista puhuttiin paljon. Olen jo aiemmin pistänyt merkille, että oma ohjausvaihtoehtorepertuaarini on muita ohjaajia niukempi ja että omalle ohjaamiselleni asettamat ohjenuorat sekä helpottavat että vaikeuttavat ohjauksen suunnittelua. Merkittävin ohjenuora, joka rajoittaa eri ohjausvaihtoehtojani, on, että Jedi ei saisi koskaan leikata selkäni takana. Tämä poistaa ohjausvalikoimastani mm. sokkarit, flipit ja jaakotukset. Miksi olen päättänyt tehdä näin?
Jedin agilityohjausjärjestelmää suunnitellessani päätin panostaa siihen, että järjestelmä olisi koiralle mahdollisimman selkeä ja että valssit, takaaleikkaukset ja takaakierrot olisivat Jedille mahdollisimman vahvat. Järjestelmäni perustuu Greg Derretin ohjausjärjestelmään, mutta siihen on lisätty paljon suomalaisia ja pohjoismaalaisia mausteita. Olen alle listannut valintani vahvuuksia ja heikkouksia.
Sokkarin yms. (ohjaukset, joissa koira leikkaa ohjaajan takana) heikkoudet:
- Sokkarin aikana tulee hetki, jolloin ohjaaja ei näe koiraa.
- Jos sokkari tehdään myöhässä, koira hidastuu.
- Koiralle, jolle tehdään sokkareita, täytyy rakentaa erittäin vahva ohjaavan käden puolelle tulo. Kun koira lähestyy ohjaajan takaa, se tulee yleensä ohjaajan lähimmän hartian ja katseen puolelle. Jos ohjaajan signaalit ovat epäselviä, voi koira leikata ohjaajan takana myös omatoimisesti.
- ”Kaikki esteet ovat sallittuja.” Myös ohjaajan selän takana olevat esteet ovat potentiaalisesti sallittuja. Kun ohjaajan selän takaa leikkaaminen ei ole koiralle sallittua, osa esteistä on automaattisesti koiralle kiellettyjä, eivätkä ne yhtäkkiä muutu sallituiksi.
- Voimakkain jarrutus koiralle on ohjaajan pysähtyminen ja ohjaajan rintamasuunnan kääntäminen kohti koiraa. Esimerkiksi jaakotuksessa koiraa jarrutetaan voimakkaasti ja annetaan lupa suorittaa ohjaajan selän takana oleva este. Mielestäni tässä on vaara, että ohjaamisen loogisuus heikentyy, sillä esimerkiksi valssissa koira ei saisi lipsua ohjaajan selän taakse.
Mitä menetän valinnallani?
- Sokkarissa ohjaajan liike säilyy, jolloin myös koiran liike säilyy. Joillakin radoilla on paikkoja, joissa sokkari olisi kenties paras ohjaus. Omassa järjestelmässäni voin tehdä sokkareita, kun koira on putkessa, jolloin se ei näe, että tein sokkarin. Mutta tosiasia on, että joissakin paikoissa en pysty tekemään optimaalisinta ohjauskuviota.
- Jaakotuksella voidaan kääntää koiraa erittäin tiukasti ja esteen jälkeen ohjaajan liike on kohti seuraavaa estettä ilman, että ylävartalo pyörähtää koiran mukana. Pyörähdys voi mahdollisesti lisätä koiran kaarrosta. Itse joudun miettimään tiukkoihin käännöksiin muita apuja, kuten puolivalssin (vastaisella kädellä kääntämisen) tai vedon erittäin kovalla suullisella käskytyksellä vahvistettuna, pitääkseni koiran kaarroksen tiukkana.
- Niisto-sokkareissa, saksalaisissa yms. menetän juuri tuon käännöksen jälkeisen ylävartalon oikean suunnan, jolloin on vaara, että koiran käännös venyy.
Mitä saavutan valinnallani?
- Merkittävin hyöty on mielestäni se, että Jedille blindcross bodyline eli hartialinja on erittäin voimakas signaali. Se haluaa aina tulla eteeni, mutta ei koskaan siten, että se leikkaisi selkäni takana. Minulla on yksi voimakas työkalu eli hartialinja, jonka kautta voin hahmottaa ohjaamiseni.
- Jediin päin kääntyminen on erittäin voimakas jarrutus. Se ei suorita takanani olevia esteitä, ellen anna sille siihen lupaa kädellä, joka kääntää hartialinjani tehden esteistä sallittuja. Tämä asia ei liity niinkään sokkariin, vaan tuohon edellä mainittuun hartialinjaan
- Ohjausrepertuaarin rajallisuus helpottaa ohjaussuunnitelman tekemistä. Monissa ratatilanteissa on useita eri ohjausmahdollisuuksia, mutta voin itse valita vain niistä, joissa koira ei leikkaa selän takaa.
Tähän mennessä olen ollut tyytyväinen valintaani. Minulla on rajalliset mahdollisuudet treenata, jolloin eri ohjaustekniikoiden hiomiseen ei ole liiaksi aikaa. Jättämällä osan tekniikoista/kuvioista pois voin keskittyä jäljelle jääviin perusohjauksiin. Viimeisen vuoden aikana olen useaan otteeseen arvioinut valintani järkevyyttä ja hyötyjä. Uskon, että tulen pitämään ohjenuorastani edelleen kiinni, mutta saatan tulevaisuudessa joissakin tilanteissa ottaa käyttöön ohjauskuvion, jossa Jedi saa leikata selkäni takaa. En usko, että tämän takia ”palan kiirastulessa”. Uskon pikemminkin, että johtuen siitä että selän takaa kulkeminen ei ole Jedille sallittua, uusi kuvio, esimerkiksi jaakotus, tulisi olemaan Jedille erittäin voimakkaasti toimiva ohjaus. Lähivuodet ja ennen kaikkea rataprofiilien kehitystrendit tulevat näyttämään, tulenko muuttamaan ohjausjärjestelmääni sokkareiden suhteen vai en.