Tammikuu livahti ohi sukkelasti kaamoksessa ja pienen
uupumuksen pauloissa. Kirkkaiden pakkaspäivien myötä energiatasot tuntuvat
olevan taas nousussa ja omat sekä koirien treenit tuntuvat taas motivoivilta.
Pakkaset tuovat hieman lisähaastetta, mutta toisaalta ainakin omien treenien
käynnistely tapahtuu väkisinkin varovaisesti.
Hankin pitkän suunnittelun jälkeen Icebugin juoksukengät ja
ne istuvat yllättävän hyvin jalkaan. Painoa lenkkareilla on aika paljon, mutta
toisaalta meikäläisen tasoiselle juoksijalle tällä ei ole varmasti isoa
merkitystä. Tukholma alkaa jo häämöttää ja nyt viimeistään pitäisi aloittaa
pitkät lenkit. Toivottavasti jo tänä sunnuntaina tai maanantaina.
Lihaskuntopuolella olen ollut aika laiska – toisin selkävaivojakaan ei ole
ollut. Top-Teamin leirille löin vetoa Petrin kanssa lihaskuntotulosten
parantamisesta. Seuraava leiri
on kuukauden päästä, joten aikaa on juuri sopivasti parantaa hieman voimaa ja
nopeutta.
Agilitytreenit ovat sujuneet hieman puolivaloilla ja
harvakseltaan. Jedin keinun nopeuttaminen ei ole sujunut siinä tahdissa kuin
olisin halunnut – syynä tähän on oma laiskuuteni. Välillä Jedi jo väläyttelee
vauhdikkaita keinun päähän asti juoksuja ja toisinaan se on epävarma. Niken
kanssa olen tehnyt pieniä ohjaamiskuvioita ja hyppyharkkaa. Oman silmän mukaan
Nike on kehittymässä hyvää vauhtia. Minna raivosi viime viikolla, että olisi
myös korkea aika opettaa muutkin esteet kuin putki ja hypyt, jos aikoo koiran
kanssa joskus kisata. Hän taitaa olla oikeassa. Vertti on vertti. Treeneissä
hommat sujuvat hyvin kunhan muistan ohjata voimakkaasti liikkeellä. Seuraavan
kerran startataan Jedin ja Vertin kanssa Masalan kuplan kisoissa. Takana
kisataukoa 2 kuukautta. Viikonlopun lisämausteena pääsen myös taas pitkästä
aikaa kelpien puikkoihin.
Sain eilen päätökseen Lauri Järvilehdon uunituoreen Tee
itsestäsi mestariajattelija –kirjan (Tammi, 2012). Olen seurannut Laurin blogia
(http://ajattelunammattilainen.fi/)
vajaan vuoden ja pidän hänen tavastaan kirjoittaa tiivisti ja pelkistäen. Kirja oli hyvä. Aion lukea sen heti uudemman
kerran ja kokeilla joitakin kirjassa esitettyjä toiminta- tai ajattelutapoja.
Mikäli oikein muistan, en ole aiemmin kirjoittanut blogiini
tämän tyyppistä kirjoitusta, jossa pohdiskelen arjen yleisiä asioita. Monissa
seuraamissani ystävien blogeissa tällaiset kirjoitukset ovat yleisiä ja olen
usein miettinyt niiden syytä ja kirjoittamisen motivaatiota. Tämän kirjoitelman
perusteella ymmärrän asian nyt mielestäni selkeästi: kirjoittaminen keventää.
Tuntuu kuin olisin kaatanut päässä vellovia asioita näytölle pois päätä rasittamasta.
Olen aloittanut päiväkirjan kirjoittamisen yhtä monta kertaa kuin lopettanutkin
– ehkäpä tämän tyyppisten tajunnanvirta -blogitekstien kanssa harjoittelemalla
saattaisin joskus päästä dokumentoimaan omaa elämääni myös ihan oikean
päiväkirjan avulla.
Loppuun erään suuren urheilijan ja ajattelijan ajatuksia elämästä. Ali täytti joitakin viikkoja sitten 70 vuotta.
