Tavoitteet kaudelle 2011-2012

Tavoitteita on monenlaisia. Tulostavoitteet ovat selkeitä ja yleensä helposti mitattavia kuten esimerkiksi mailin juokseminen alle neljän minuutin. Prosessitavoitteet puolestaan kuvaavat tekemistä itsessään kuten esimerkiksi kaksi pitkää lenkkiä viikossa. Omia tavoitteita asettaessani olen yleensä sortunut tekemään pelkästään tulostavoitteita unohtanen matkantekemisen tärkeyden. Tällä kaudelle olen päättänyt asettaa sekä prosessi- että tulostavoitteet.

Haave maratonajan parantamisesta polttelee edelleenkin. Tulokset eivät kuitenkaan parane ilman harjoittelua, joten yleiskunnon ylläpidon osalta asetan tälle kaudelle tavoitteeksi:

• Kaksi vähintään 45 minuutin pituista juoksulenkkiä viikossa. Talvella toinen lenkeistä on mahdollista korvata hiihdolla tai uinnilla.
• Vähintään kaksi lihaskuntoharjoitusta viikossa. Tavoitteena selkävaivojen estäminen ja liikkuvuuden parantaminen.
• Tukholman maraton 2.6.2012 alle 4 h 30 min.
• Osallistuminen Canicrossin SM-kisoihin 2012

Agilityn osalta tavoitteet säilyvät niin ikään samansuuntaisina kuin viime kaudella. Uutena elementtinä on koirakohtaiset ja prosesseihin liittyvä tavoitteet.

Vertti:

• Vähintään kaksi hyvin suunniteltua rata- ja esteharjoittelutreeniä viikossa rennolla ja hyvällä asenteella
• Pujottelun, puomin, keinun sekä takaakiertojen parantaminen
• Nollaprosenttitavoite: yli 25 %
• Voittonollia 2. Tavoitteena valioituminen

Jedi

• Vähintään kaksi hyvin suunniteltua rata- ja esteharjoittelutreeniä viikossa rennolla ja hyvällä asenteella
• Jedin itsevarmuuden kasvattaminen keinulla ja puomissa. Lähtöjen parantaminen.
• Takaaleikkausten parantaminen ja uusien tekniikoiden kokeilu
• Nollaprosentti: yli 60 %
• SM- ja karsintanollien saavuttaminen 30.4.2012 mennessä
• Kaksi nopeaa nollarataa SM-kisoissa sekä kolme nopeaa nollarataa ja yksi tulos maajoukkuekarsinnoissa.

Niken tavoitteet ovat moninaiset ja ansaitsevat oman erillisen suunnitelman.

Mielenkiintoinen kausi tulossa. Ei muuta kuin tuumasta toimeen. Lenkkarit jalkaan, maksakakut pakkasesta ja pihalle!

Kauden 2010-2011 tavoitteet

Blogin ylläpito on osoittautunut työlääksi. Elämästä on löytynyt niin paljon mielenkiintoisempia asioita koko kesän, että koneen äärelle juuttuminen ja asioiden kirjoittaminen tekstimuotoon on lykkääntynyt viikko toisensa jälkeen. Toisaalta, mitään järkevää sanottavaakaan ei ole juolahtanut mieleen.

Tässä vaiheessa kesää on sopiva hetki pohtia miten kaudelle asetut tavoitteet toteutuivat.

Tukholman maratonin osalta tulokset jäivät kauas tavoitteista. Syksyllä 2010 asetin tavoitteeksi maratonille 4,5 h alituksen, mutta jo keväällä tuli selväksi, että tavoitteesta tultaisiin jäämään merkittäväksi. Syynä huonoon suoritukseen oli harjoituksen puute. Vuonna 2011 juoksua on kertynyt heiaheia.com –päiväkirjan mukaan 127 km, josta 42 km juurikin tuolla maratonilla. Käytännössä tammi-toukokuussa kilometrejä olisi pitänyt saada alle yli 250 km. Muita syitä huonoon menestykseen ei löydy kuin laiskuus.

Agilityn SM-kisoissa olin kahdella koiralla. Oman koirani Jedin kanssa ensimmäisellä (hyppy)radalla tiputimme riman tiukassa käännöksessä emmekä päässeet finaaliradalle. Selkeää syytä tiputukseen en ole keksinyt. Lainakoira kelpie Decon kanssa tuli selkeä ohjausvirhe ja karsintaradan tulos oli 5. Decon kanssa tullut virhe harmitti, sillä se tuli juuri sellaisessa tilanteessa, jossa tiesin että minun olisi pitänyt ohjata Decoa paljon tarkemmin.

Agilityn maajoukkuekarsinnoissa teimme Jedin kanssa hyviä perussuorituksia ja olen suoritukseen tyytyväinen. Lauantain agilityradalla teimme puhtaan suorituksen ja radan sijoitus oli 8. Olin itse ladannut paukut ensimmäiseen hyppyrataan, sillä meidän kontaktit eivät ole nopeimmasta päästä. Oli mukava nähdä, että myös meidän agilityratojen vauhti on kohtuullinen. Sunnuntaina teimme hyvin onnistuneen suorituksen ensimmäisellä radalla ja sijoituimme tuon radan tuloksissa sijalle 3. Pisteitä tuosta radasta saimme 48,5 ja finaaliradalle starttasimme erittäin hyvistä asetelmista. Sunnuntain toiselta radalta tulos oli hylkäys, ja kun finaaliradaltakin tuli hylkäys, koko karsintakisan tulokseksi tuli hylkäys. Karsinnoista jäi kuitenkin hyvä jälkimaku. Merkittävimpänä opetuksena on radan suorittaminen huolellisesti loppuun saakka vaikka virheitä olisikin jo tullut.

SM-kisojen ja karsintojen tavoitteet eli nollaradat kaikilta radoilta ei toteutunut, mutta olen kohtuullisen tyytyväinen suorituksiin. Esimerkiksi karsintojen nollaprosentti vastasi kevään nollaprosenttiamme.

Seuraavan parin viikon aikana tarkoitukseni on asettaa uudet tavoitteet ja välitavoitteet seuraavalle kaudelle.

Hengissä!

Rakas Blogi!

En ole unohtanut sinua! Haluaisin niin kovasti kirjoittaa ja päivittää kuulumisia, mutta prioriteettilistalleni ilmestyy toinen toistaan tärkeämpiä ja mielenkiintoisempia tehtäviä. Malta mielesi ja ole kärsivällinen. Hyvää kannattaa odottaa! Yritän tuottaa alati kilpailtujen agilityblogikirjoitusten saralla tyrniäkin tyrnimmän paalutuksen kesäkuun aikana.

t. juha

Tempus fugit

Viime kirjoituksesta on vierähtänyt luvattoman pitkä aika. Onkohan syynä laiskuus, kiire tai yksinkertaisesti vain se, että ei ole mitään sanottavaa tai sitten kaikki edellä mainitut? Tällä kertaa ajattelin päivitellä vain hieman kuulumisia.

Niken kanssa yhteistyö on lähtenyt käyntiin hyvin. Olen pyrkinyt välttämään Niken vertaamista Jediin, mutta se ei ole kovin helppoa. Ulkonäkönsä puolesta neidit muistuttavat paljon toisiaan, mutta luonteissa tuntuu olevan paljon eroja. Siinä missä Jedi on pehmeä ja ohjaajanöyrä, on Nike puolestaan varustettu vahvalla hermorakenteella ja itsenäisyydellä. Tuntuu, että Nikeä ei hätkähdytä juuri mikään tai jos hätkähdyttäisikin niin vain hetken. Nyt tuntuu siltä, että Jedin kanssa olen saanut monia asioita lähes ilmaiseksi joutuessani taistelemaan arjessa Niken huomiosta ja mielenkiinnosta. Olen onnistunut tässä mielestäni hyvin ja viimeisen kuukauden aikana arvoni on (toivon mukaan) noussut myös Niken silmissä. Olen pyrkinyt tukemaan tätä mm. pitämällä Nikeä mukanani töissä ja erossa muista koiristamme mahdollisimman paljon.

Treeneissä olemme Niken kanssa keskittyneet leikkimiseen ja oppimisen oppimiseen. Nikelle on sheipattu paljon asioita ja niitä ollaan vasta tuomassa ärsykekontrolliin. Agilityssä ajatukseni on opettaa Nikelle perustaidot muualla (menemään asioiden välistä, läpi, yli, liikkeen ja melun tuottaminen, paikalla pysyminen jne.) ja vasta sen jälkeen yhdistää ne esteisiin. Putkea Nike on mennyt muutaman kerran ja siivekkeiden kiertoa on niin ikään sheipattu.

Jedin kanssa kesän kisakauteen valmistautuminen sujui talvella hyvin. Viimeiset 3 viikkoa olemme ottaneet iisisisti, sillä koirillemme tuli kennelyskä. Molemmat BC:t olivat antibioottikuurilla ja Neron yskä meni ohi nopeasti ilman lääkkeitä. Vertti vältti yskän tällä kertaa. Pääpaino treeneissä on ollut kontakteissa. Keinu on edelleen kesken ja uutena ongelmana on tullut kisoissa a-esteen alastulo. Toivottavasti pieni treeni- ja kisatauko ovat tuoneet näihin esteisiin varmuutta. Yskän jälkeen täysipainoinen harjoittelu alkaa ensi viikolla ja ohjelmassa on myös pääsiäiskisat.

Lopuksi videomateriaalia viime viikonlopun pentutapaamisesta. Kiitos järjestelyistä Pete ja Oili!

t. jr

Tending Zenith a.k.a Nike (bcn synt. 5.11.2010)

Tästä se alkaa - uuden tarinan synty. Saimme jouluna mitä mainioimman paketin eli uuden koiranpennun täydentämään laumaamme. Niken vanhemmat ovat agility- ja tokopiireistä tuttu bc Tenging Pawnee ”Meg” ja ruotsalainen bc Jm's Bc Zito. Nike tulee treenaamaan samoja lajeja kuin Jedi ja silläkin tulee olemaan kaksi ohjaajaa. PK-puolella olemme ajatelleet laittaa hieman enemmän paukkuja viesti-kokeeseen.

Agilityn osalta olen pohtinut paljon Jedin peruskoulusta ja mitä muuttaisin, jos voisin palata ajassa taaksepäin. Niken myötä asioiden pohdinta on saamassa konkretiaa ja joudun pohtimaan valintojani uudelleen. Tämän kirjoitus on osa tuota arviointiprosessia.

Mitä siis tekisin toisin? Ensimmäisenä tulee mieleen tasapaino koira estetaitojen ja ohjattavuuden välillä. Mielestäni Jedi on helpoin koira, jota olen koskaan ohjannut, mutta sen taitotaso esteillä (kepit, kontaktit) ei ole ”samalla tasolla” ohjattavuuden kanssa. Käytännössä siis koen, että Jedi on ohjauksellisesti hyvässä mallissa, mutta esteiden suorittamisen nopeutta ja varmuutta on kasvatettava vielä paljon. Niken kanssa aion kiinnittää huomioita taitojen tasapuoliseen kehittymiseen.

Toinen esille tuleva asia on koiran suoritusasenne tai suoritusilme. Uskon, että tein Jedin kanssa koulutusvirheitä keinun alkeisopetuksessa unohtamalla seurata sen suoritushalukkuutta ja innokkuutta - onnistuin tekemään keinusta painostavan esteen mieluisan esteen sijaan. Tätä fiilistä korjataan edelleen. Jatkossa haluan hakea oikean suorituksen lisäksi myös oikeaa asennetta. Tässä kohtaa tulee ehkä merkittävin ero Jedin peruskoulutukseen. En ole hakenut Jedille erityisesti vauhtia opetuksen alkuvaiheessa vaan antanut sen oppia ja pohtia asioita itsenäisesti ja rauhassa. Jedi on saavuttanut mielestäni tällä tavalla kohtuullisen vauhdin, mutta potentiaalia on vielä paljon käyttämättä. Niken kanssa aion muistaa palkata myös oikeasta draivista. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kun koira on esimerkiksi oppinut laittamaan tassut alastulokontaktilla oikeaan paikkaan, oikean suorituksen kriteeri nousee niin, että sama asia pitää tehdä oikealla draivilla. Draivilla tarkoitan koiran vauhtia ja kiihkeyttä – sitä Salme Mujusen peräänkuluttamaa ”säästelemätöntä suoritusvoimaa”. Uskon, että tämä hoituu kasvattamalla harjoitushetken intensiteettiä (paljon lyhyitä toistoja korkealla onnistumisprosentilla) sekä ohjaajan oman vireystilan säätelyn kautta.

Olen erittäin vakuuttunut E&E esittämistä ajatuksista agilityn perusteiden kouluttamisessa ja tulen perustamaan esteopetuksen pitkälti heidän esittämiin ajatuksiin.

Entäpä ”insinööriagilityn” tulevaisuus? Aionko jatkaa ohjauksellisesti samalla tiellä kuin Jedin kanssa? Kyllä vain. Tulen rakentamaan Niken ohjausjärjestelmän samoille periaatteille ja ohjenuorille kuin Jedinkin ohjaamisen. Olen erittäin tyytyväinen Jedin tapaan vastata ohjaamiseen ja uskon, että tämä tapa sopii myös minulle. Lisäksi toisenlaisen ohjaustavan rakentaminen Nikelle voisi olla kohtalokasta – en usko, että pystyn ohjaamaan kahta maxi koiraa merkittävästi erilaisilla tavoilla. Tällä hetkellä opettelen itse ohjaamaan Jediä vähemmällä kontrollilla ja toivon, että pystyn omaksumaan vähemmän kontrolloivan ohjaustavan Niken kanssa heti alusta lähtien.

Ensimmäiset virkkeet tarinasta on jo kirjoitettu ja sivun loppu häämöttää. Seuraavalle sivulle voisi kirjoittaa vaikkapa muutaman sanan tempuista ja Niken sosiaalistamisseikkailuista.

t. jr

Bloggaaminen

Kun elokuussa 2010 päätin aloittaa blogin ylläpitämisen asetin tavoitteeksi kaksi kirjoitusta kuukaudessa. Syksyn aikana olen tehnyt kuusi kirjoitusta eli noin 1,2 kirjoitusta kuukaudessa. En päässyt tavoitteeseeni kirjoitusten määrässä, mutta olen erittäin tyytyväinen niiden laatuun. Lukaisin äsken kaikki kirjoitukseni läpi ja minusta tuntuu, että olen onnistunut kiteyttämään ja selventämään ajatuksiani. Olen saanut myös jonkin verran palautetta kirjoituksista. Kiitos kaikille palautetta antaneille.

Lyhyen pohdinnan jälkeen olen päättänyt jatkaa bloggaamista ainakin ensi kesään saakka. Uuden pennun (Tending Zenith a.k.a. Nike) kouluttamisen suunnittelu ja toteuttaminen tuo varmasti mielenkiintoisia aiheita pohdittavaksi.

t. jr

Takaaleikkaus ja kiirastuli

Huh! Onpa aika rientänyt nopeasti. Olen auttamattomasti jäänyt jälkeen asettamastani blogikirjoitus/kaksi viikkoa -tavoitteestani. Olen silti suhteellisen tyytyväinen suoritukseeni.

Olin marraskuun puolessa välissä T-koirien kaveriporukan järjestämällä agilityleirillä Mouhijärvellä. Kouluttajina olivat Marko Mäkelä ja Maria Aaltonen. Treenit olivat erittäin antoisat ja paljon ajatuksia herättävät. Rataantutustumiset tehtiin huolella ja eri ohjausvaihtoehdoista puhuttiin paljon. Olen jo aiemmin pistänyt merkille, että oma ohjausvaihtoehtorepertuaarini on muita ohjaajia niukempi ja että omalle ohjaamiselleni asettamat ohjenuorat sekä helpottavat että vaikeuttavat ohjauksen suunnittelua. Merkittävin ohjenuora, joka rajoittaa eri ohjausvaihtoehtojani, on, että Jedi ei saisi koskaan leikata selkäni takana. Tämä poistaa ohjausvalikoimastani mm. sokkarit, flipit ja jaakotukset. Miksi olen päättänyt tehdä näin?

Jedin agilityohjausjärjestelmää suunnitellessani päätin panostaa siihen, että järjestelmä olisi koiralle mahdollisimman selkeä ja että valssit, takaaleikkaukset ja takaakierrot olisivat Jedille mahdollisimman vahvat. Järjestelmäni perustuu Greg Derretin ohjausjärjestelmään, mutta siihen on lisätty paljon suomalaisia ja pohjoismaalaisia mausteita. Olen alle listannut valintani vahvuuksia ja heikkouksia.

Sokkarin yms. (ohjaukset, joissa koira leikkaa ohjaajan takana) heikkoudet:

• Sokkarin aikana tulee hetki, jolloin ohjaaja ei näe koiraa.
• Jos sokkari tehdään myöhässä, koira hidastuu.
• Koiralle, jolle tehdään sokkareita, täytyy rakentaa erittäin vahva ohjaavan käden puolelle tulo. Kun koira lähestyy ohjaajan takaa, se tulee yleensä ohjaajan lähimmän hartian ja katseen puolelle. Jos ohjaajan signaalit ovat epäselviä, voi koira leikata ohjaajan takana myös omatoimisesti.
• ”Kaikki esteet ovat sallittuja.” Myös ohjaajan selän takana olevat esteet ovat potentiaalisesti sallittuja. Kun ohjaajan selän takaa leikkaaminen ei ole koiralle sallittua, osa esteistä on automaattisesti koiralle kiellettyjä, eivätkä ne yhtäkkiä muutu sallituiksi.
• Voimakkain jarrutus koiralle on ohjaajan pysähtyminen ja ohjaajan rintamasuunnan kääntäminen kohti koiraa. Esimerkiksi jaakotuksessa koiraa jarrutetaan voimakkaasti ja annetaan lupa suorittaa ohjaajan selän takana oleva este. Mielestäni tässä on vaara, että ohjaamisen loogisuus heikentyy, sillä esimerkiksi valssissa koira ei saisi lipsua ohjaajan selän taakse.

Mitä menetän valinnallani?

• Sokkarissa ohjaajan liike säilyy, jolloin myös koiran liike säilyy. Joillakin radoilla on paikkoja, joissa sokkari olisi kenties paras ohjaus. Omassa järjestelmässäni voin tehdä sokkareita, kun koira on putkessa, jolloin se ei näe, että tein sokkarin. Mutta tosiasia on, että joissakin paikoissa en pysty tekemään optimaalisinta ohjauskuviota.
• Jaakotuksella voidaan kääntää koiraa erittäin tiukasti ja esteen jälkeen ohjaajan liike on kohti seuraavaa estettä ilman, että ylävartalo pyörähtää koiran mukana. Pyörähdys voi mahdollisesti lisätä koiran kaarrosta. Itse joudun miettimään tiukkoihin käännöksiin muita apuja, kuten puolivalssin (vastaisella kädellä kääntämisen) tai vedon erittäin kovalla suullisella käskytyksellä vahvistettuna, pitääkseni koiran kaarroksen tiukkana.
• Niisto-sokkareissa, saksalaisissa yms. menetän juuri tuon käännöksen jälkeisen ylävartalon oikean suunnan, jolloin on vaara, että koiran käännös venyy.

Mitä saavutan valinnallani?

• Merkittävin hyöty on mielestäni se, että Jedille blindcross bodyline eli hartialinja on erittäin voimakas signaali. Se haluaa aina tulla eteeni, mutta ei koskaan siten, että se leikkaisi selkäni takana. Minulla on yksi voimakas työkalu eli hartialinja, jonka kautta voin hahmottaa ohjaamiseni.
• Jediin päin kääntyminen on erittäin voimakas jarrutus. Se ei suorita takanani olevia esteitä, ellen anna sille siihen lupaa kädellä, joka kääntää hartialinjani tehden esteistä sallittuja. Tämä asia ei liity niinkään sokkariin, vaan tuohon edellä mainittuun hartialinjaan
• Ohjausrepertuaarin rajallisuus helpottaa ohjaussuunnitelman tekemistä. Monissa ratatilanteissa on useita eri ohjausmahdollisuuksia, mutta voin itse valita vain niistä, joissa koira ei leikkaa selän takaa.

Tähän mennessä olen ollut tyytyväinen valintaani. Minulla on rajalliset mahdollisuudet treenata, jolloin eri ohjaustekniikoiden hiomiseen ei ole liiaksi aikaa. Jättämällä osan tekniikoista/kuvioista pois voin keskittyä jäljelle jääviin perusohjauksiin. Viimeisen vuoden aikana olen useaan otteeseen arvioinut valintani järkevyyttä ja hyötyjä. Uskon, että tulen pitämään ohjenuorastani edelleen kiinni, mutta saatan tulevaisuudessa joissakin tilanteissa ottaa käyttöön ohjauskuvion, jossa Jedi saa leikata selkäni takaa. En usko, että tämän takia ”palan kiirastulessa”. Uskon pikemminkin, että johtuen siitä että selän takaa kulkeminen ei ole Jedille sallittua, uusi kuvio, esimerkiksi jaakotus, tulisi olemaan Jedille erittäin voimakkaasti toimiva ohjaus. Lähivuodet ja ennen kaikkea rataprofiilien kehitystrendit tulevat näyttämään, tulenko muuttamaan ohjausjärjestelmääni sokkareiden suhteen vai en.