Kesän 2013 pääkisat pulkassa

Toiset päivät ovat parempia kuin toiset, kyllä sen ymmärrät

kovin paljon on myös itsestäs kiinni miten, tämänkin kuvan värität

                       

                                                          -Stella, aamun kuiskaus-

Rikkonainen treenikausi sai viikonloppuna arvoisensa päätöksen. Vuoden 2013 maajoukkuekarsinnoissa emme päässeet tuloksilla juhlimaan. Hyppyradalta tuloksena 15 (rima ja kaksi kieltoa) ja agilityradalta tuloksena 10 (puomin alastulo ja kielto). Tästä huolimatta olen viikonlopun saldoon suhteellisen tyytyväinen.

Lähtökohdat kesän arvokisoihin olivat huonot. Jedi loukkasi helmikuussa vasemman etujalan varpaansa, jota hoidettiin levolla. Lopputalvesta varvas tuli kuntoon mutta myöhemmin keväällä Jedi kevensi välillä vasenta etujalkaansa ravissa ja välillä jopa selkeästi ontui. Vaivaan ei löydetty selkeää diagnoosia mutta vahvin epäilys oli biceps-jänteen tulehdus. Tätä hoidettiin kipulääkkeillä ja levolla. Lisäksi Jedi on ollut muutaman viikon välein hieronnassa ja muissa hoidoissa. Muutaman viikon lääkekuuri loppui juuri siten, että saimme osallistua dopingvaroaikojen puitteissa SM-kisoihin. Siviilissä ja töissä on myös ollut hullunmyllyä ihan riittävästi omiin tarpeisiin, mikä omalta osaltaan on vaikuttanut keskittymiseen ja kisoihin valmistautumiseen.

Vähäinen treenimäärä kostautui SM-kisoissa. Pääsimme Jedin kanssa treenaamaan vain muutaman kerran ennen SM-kisoja ja yhteistyö ei todellakaan ollut saumatonta. Jedillä oli intoa ja vauhtia vaikka muille jakaa, mutta ohjaajan askelmerkit eivät olleet lainkaan kohdallaan. SM-kisojen saldona joukkueradalta 10  ja joukkueen yhteissijoitus oli 19. Yksilökisassa hypäriltä tuloksena oli hylkäys tyhmän esteenohituksen takia – ohjasin huolimattomasti (alla oli jo yhden riman tipus). Yhteistyö oli kuitenkin jo parempaa kuin joukkueradalla.

Maajoukkuekarsintakisoihin valmistautuminen sujui aavistuksen paremmin kuin SM-kisoihin. Pidin Jediä edelleen paljon levossa (1 lajitreeni/vk) ja lisäsin treenimääriä erittäin varovaisesti muutaman minuutin kerrallaan. Jedi ei ole oirehtinut kesän aikana lainkaan, mutta biceps-jänteen vaivat kroonistuvat (kuulemma) helposti, joten olen treenannut todella niukasti.  Vähäisestä treenimäärästä on ollut myös hyötyä. Jedille on tullut lisää draivia ja vauhtia. Minulle tämä on tuonut omaan haasteensa. Ohjaamisen rutiini on ollut huono ja koiran paremman vauhdin takia ohjaamisen ajoittaminen on ollut haastavaa.

Nyt vietämme Jedin kanssa muutaman viikon loman agilitytreeneistä ja aloittelemme säännölliset treenit elokuun puolivälissä. Tämän muutaman viikon aikana pitäisi tehdä treenisuunnitelma ja asettaa ensi kauden tavoitteet. Muutamia ajatuksia painopistealueista on jo pyörinyt mielessä mutta mitään ei ole lopullisesti päätetty.

Tending Zenith a.k.a Nike (bcn synt. 5.11.2010)

Tästä se alkaa - uuden tarinan synty. Saimme jouluna mitä mainioimman paketin eli uuden koiranpennun täydentämään laumaamme. Niken vanhemmat ovat agility- ja tokopiireistä tuttu bc Tenging Pawnee ”Meg” ja ruotsalainen bc Jm's Bc Zito. Nike tulee treenaamaan samoja lajeja kuin Jedi ja silläkin tulee olemaan kaksi ohjaajaa. PK-puolella olemme ajatelleet laittaa hieman enemmän paukkuja viesti-kokeeseen.

Agilityn osalta olen pohtinut paljon Jedin peruskoulusta ja mitä muuttaisin, jos voisin palata ajassa taaksepäin. Niken myötä asioiden pohdinta on saamassa konkretiaa ja joudun pohtimaan valintojani uudelleen. Tämän kirjoitus on osa tuota arviointiprosessia.

Mitä siis tekisin toisin? Ensimmäisenä tulee mieleen tasapaino koira estetaitojen ja ohjattavuuden välillä. Mielestäni Jedi on helpoin koira, jota olen koskaan ohjannut, mutta sen taitotaso esteillä (kepit, kontaktit) ei ole ”samalla tasolla” ohjattavuuden kanssa. Käytännössä siis koen, että Jedi on ohjauksellisesti hyvässä mallissa, mutta esteiden suorittamisen nopeutta ja varmuutta on kasvatettava vielä paljon. Niken kanssa aion kiinnittää huomioita taitojen tasapuoliseen kehittymiseen.

Toinen esille tuleva asia on koiran suoritusasenne tai suoritusilme. Uskon, että tein Jedin kanssa koulutusvirheitä keinun alkeisopetuksessa unohtamalla seurata sen suoritushalukkuutta ja innokkuutta - onnistuin tekemään keinusta painostavan esteen mieluisan esteen sijaan. Tätä fiilistä korjataan edelleen. Jatkossa haluan hakea oikean suorituksen lisäksi myös oikeaa asennetta. Tässä kohtaa tulee ehkä merkittävin ero Jedin peruskoulutukseen. En ole hakenut Jedille erityisesti vauhtia opetuksen alkuvaiheessa vaan antanut sen oppia ja pohtia asioita itsenäisesti ja rauhassa. Jedi on saavuttanut mielestäni tällä tavalla kohtuullisen vauhdin, mutta potentiaalia on vielä paljon käyttämättä. Niken kanssa aion muistaa palkata myös oikeasta draivista. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kun koira on esimerkiksi oppinut laittamaan tassut alastulokontaktilla oikeaan paikkaan, oikean suorituksen kriteeri nousee niin, että sama asia pitää tehdä oikealla draivilla. Draivilla tarkoitan koiran vauhtia ja kiihkeyttä – sitä Salme Mujusen peräänkuluttamaa ”säästelemätöntä suoritusvoimaa”. Uskon, että tämä hoituu kasvattamalla harjoitushetken intensiteettiä (paljon lyhyitä toistoja korkealla onnistumisprosentilla) sekä ohjaajan oman vireystilan säätelyn kautta.

Olen erittäin vakuuttunut E&E esittämistä ajatuksista agilityn perusteiden kouluttamisessa ja tulen perustamaan esteopetuksen pitkälti heidän esittämiin ajatuksiin.

Entäpä ”insinööriagilityn” tulevaisuus? Aionko jatkaa ohjauksellisesti samalla tiellä kuin Jedin kanssa? Kyllä vain. Tulen rakentamaan Niken ohjausjärjestelmän samoille periaatteille ja ohjenuorille kuin Jedinkin ohjaamisen. Olen erittäin tyytyväinen Jedin tapaan vastata ohjaamiseen ja uskon, että tämä tapa sopii myös minulle. Lisäksi toisenlaisen ohjaustavan rakentaminen Nikelle voisi olla kohtalokasta – en usko, että pystyn ohjaamaan kahta maxi koiraa merkittävästi erilaisilla tavoilla. Tällä hetkellä opettelen itse ohjaamaan Jediä vähemmällä kontrollilla ja toivon, että pystyn omaksumaan vähemmän kontrolloivan ohjaustavan Niken kanssa heti alusta lähtien.

Ensimmäiset virkkeet tarinasta on jo kirjoitettu ja sivun loppu häämöttää. Seuraavalle sivulle voisi kirjoittaa vaikkapa muutaman sanan tempuista ja Niken sosiaalistamisseikkailuista.

t. jr