Tending Zenith a.k.a Nike (bcn synt. 5.11.2010)

Tästä se alkaa - uuden tarinan synty. Saimme jouluna mitä mainioimman paketin eli uuden koiranpennun täydentämään laumaamme. Niken vanhemmat ovat agility- ja tokopiireistä tuttu bc Tenging Pawnee ”Meg” ja ruotsalainen bc Jm's Bc Zito. Nike tulee treenaamaan samoja lajeja kuin Jedi ja silläkin tulee olemaan kaksi ohjaajaa. PK-puolella olemme ajatelleet laittaa hieman enemmän paukkuja viesti-kokeeseen.

Agilityn osalta olen pohtinut paljon Jedin peruskoulusta ja mitä muuttaisin, jos voisin palata ajassa taaksepäin. Niken myötä asioiden pohdinta on saamassa konkretiaa ja joudun pohtimaan valintojani uudelleen. Tämän kirjoitus on osa tuota arviointiprosessia.

Mitä siis tekisin toisin? Ensimmäisenä tulee mieleen tasapaino koira estetaitojen ja ohjattavuuden välillä. Mielestäni Jedi on helpoin koira, jota olen koskaan ohjannut, mutta sen taitotaso esteillä (kepit, kontaktit) ei ole ”samalla tasolla” ohjattavuuden kanssa. Käytännössä siis koen, että Jedi on ohjauksellisesti hyvässä mallissa, mutta esteiden suorittamisen nopeutta ja varmuutta on kasvatettava vielä paljon. Niken kanssa aion kiinnittää huomioita taitojen tasapuoliseen kehittymiseen.

Toinen esille tuleva asia on koiran suoritusasenne tai suoritusilme. Uskon, että tein Jedin kanssa koulutusvirheitä keinun alkeisopetuksessa unohtamalla seurata sen suoritushalukkuutta ja innokkuutta - onnistuin tekemään keinusta painostavan esteen mieluisan esteen sijaan. Tätä fiilistä korjataan edelleen. Jatkossa haluan hakea oikean suorituksen lisäksi myös oikeaa asennetta. Tässä kohtaa tulee ehkä merkittävin ero Jedin peruskoulutukseen. En ole hakenut Jedille erityisesti vauhtia opetuksen alkuvaiheessa vaan antanut sen oppia ja pohtia asioita itsenäisesti ja rauhassa. Jedi on saavuttanut mielestäni tällä tavalla kohtuullisen vauhdin, mutta potentiaalia on vielä paljon käyttämättä. Niken kanssa aion muistaa palkata myös oikeasta draivista. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kun koira on esimerkiksi oppinut laittamaan tassut alastulokontaktilla oikeaan paikkaan, oikean suorituksen kriteeri nousee niin, että sama asia pitää tehdä oikealla draivilla. Draivilla tarkoitan koiran vauhtia ja kiihkeyttä – sitä Salme Mujusen peräänkuluttamaa ”säästelemätöntä suoritusvoimaa”. Uskon, että tämä hoituu kasvattamalla harjoitushetken intensiteettiä (paljon lyhyitä toistoja korkealla onnistumisprosentilla) sekä ohjaajan oman vireystilan säätelyn kautta.

Olen erittäin vakuuttunut E&E esittämistä ajatuksista agilityn perusteiden kouluttamisessa ja tulen perustamaan esteopetuksen pitkälti heidän esittämiin ajatuksiin.

Entäpä ”insinööriagilityn” tulevaisuus? Aionko jatkaa ohjauksellisesti samalla tiellä kuin Jedin kanssa? Kyllä vain. Tulen rakentamaan Niken ohjausjärjestelmän samoille periaatteille ja ohjenuorille kuin Jedinkin ohjaamisen. Olen erittäin tyytyväinen Jedin tapaan vastata ohjaamiseen ja uskon, että tämä tapa sopii myös minulle. Lisäksi toisenlaisen ohjaustavan rakentaminen Nikelle voisi olla kohtalokasta – en usko, että pystyn ohjaamaan kahta maxi koiraa merkittävästi erilaisilla tavoilla. Tällä hetkellä opettelen itse ohjaamaan Jediä vähemmällä kontrollilla ja toivon, että pystyn omaksumaan vähemmän kontrolloivan ohjaustavan Niken kanssa heti alusta lähtien.

Ensimmäiset virkkeet tarinasta on jo kirjoitettu ja sivun loppu häämöttää. Seuraavalle sivulle voisi kirjoittaa vaikkapa muutaman sanan tempuista ja Niken sosiaalistamisseikkailuista.

t. jr

Bloggaaminen

Kun elokuussa 2010 päätin aloittaa blogin ylläpitämisen asetin tavoitteeksi kaksi kirjoitusta kuukaudessa. Syksyn aikana olen tehnyt kuusi kirjoitusta eli noin 1,2 kirjoitusta kuukaudessa. En päässyt tavoitteeseeni kirjoitusten määrässä, mutta olen erittäin tyytyväinen niiden laatuun. Lukaisin äsken kaikki kirjoitukseni läpi ja minusta tuntuu, että olen onnistunut kiteyttämään ja selventämään ajatuksiani. Olen saanut myös jonkin verran palautetta kirjoituksista. Kiitos kaikille palautetta antaneille.

Lyhyen pohdinnan jälkeen olen päättänyt jatkaa bloggaamista ainakin ensi kesään saakka. Uuden pennun (Tending Zenith a.k.a. Nike) kouluttamisen suunnittelu ja toteuttaminen tuo varmasti mielenkiintoisia aiheita pohdittavaksi.

t. jr

Takaaleikkaus ja kiirastuli

Huh! Onpa aika rientänyt nopeasti. Olen auttamattomasti jäänyt jälkeen asettamastani blogikirjoitus/kaksi viikkoa -tavoitteestani. Olen silti suhteellisen tyytyväinen suoritukseeni.

Olin marraskuun puolessa välissä T-koirien kaveriporukan järjestämällä agilityleirillä Mouhijärvellä. Kouluttajina olivat Marko Mäkelä ja Maria Aaltonen. Treenit olivat erittäin antoisat ja paljon ajatuksia herättävät. Rataantutustumiset tehtiin huolella ja eri ohjausvaihtoehdoista puhuttiin paljon. Olen jo aiemmin pistänyt merkille, että oma ohjausvaihtoehtorepertuaarini on muita ohjaajia niukempi ja että omalle ohjaamiselleni asettamat ohjenuorat sekä helpottavat että vaikeuttavat ohjauksen suunnittelua. Merkittävin ohjenuora, joka rajoittaa eri ohjausvaihtoehtojani, on, että Jedi ei saisi koskaan leikata selkäni takana. Tämä poistaa ohjausvalikoimastani mm. sokkarit, flipit ja jaakotukset. Miksi olen päättänyt tehdä näin?

Jedin agilityohjausjärjestelmää suunnitellessani päätin panostaa siihen, että järjestelmä olisi koiralle mahdollisimman selkeä ja että valssit, takaaleikkaukset ja takaakierrot olisivat Jedille mahdollisimman vahvat. Järjestelmäni perustuu Greg Derretin ohjausjärjestelmään, mutta siihen on lisätty paljon suomalaisia ja pohjoismaalaisia mausteita. Olen alle listannut valintani vahvuuksia ja heikkouksia.

Sokkarin yms. (ohjaukset, joissa koira leikkaa ohjaajan takana) heikkoudet:

• Sokkarin aikana tulee hetki, jolloin ohjaaja ei näe koiraa.
• Jos sokkari tehdään myöhässä, koira hidastuu.
• Koiralle, jolle tehdään sokkareita, täytyy rakentaa erittäin vahva ohjaavan käden puolelle tulo. Kun koira lähestyy ohjaajan takaa, se tulee yleensä ohjaajan lähimmän hartian ja katseen puolelle. Jos ohjaajan signaalit ovat epäselviä, voi koira leikata ohjaajan takana myös omatoimisesti.
• ”Kaikki esteet ovat sallittuja.” Myös ohjaajan selän takana olevat esteet ovat potentiaalisesti sallittuja. Kun ohjaajan selän takaa leikkaaminen ei ole koiralle sallittua, osa esteistä on automaattisesti koiralle kiellettyjä, eivätkä ne yhtäkkiä muutu sallituiksi.
• Voimakkain jarrutus koiralle on ohjaajan pysähtyminen ja ohjaajan rintamasuunnan kääntäminen kohti koiraa. Esimerkiksi jaakotuksessa koiraa jarrutetaan voimakkaasti ja annetaan lupa suorittaa ohjaajan selän takana oleva este. Mielestäni tässä on vaara, että ohjaamisen loogisuus heikentyy, sillä esimerkiksi valssissa koira ei saisi lipsua ohjaajan selän taakse.

Mitä menetän valinnallani?

• Sokkarissa ohjaajan liike säilyy, jolloin myös koiran liike säilyy. Joillakin radoilla on paikkoja, joissa sokkari olisi kenties paras ohjaus. Omassa järjestelmässäni voin tehdä sokkareita, kun koira on putkessa, jolloin se ei näe, että tein sokkarin. Mutta tosiasia on, että joissakin paikoissa en pysty tekemään optimaalisinta ohjauskuviota.
• Jaakotuksella voidaan kääntää koiraa erittäin tiukasti ja esteen jälkeen ohjaajan liike on kohti seuraavaa estettä ilman, että ylävartalo pyörähtää koiran mukana. Pyörähdys voi mahdollisesti lisätä koiran kaarrosta. Itse joudun miettimään tiukkoihin käännöksiin muita apuja, kuten puolivalssin (vastaisella kädellä kääntämisen) tai vedon erittäin kovalla suullisella käskytyksellä vahvistettuna, pitääkseni koiran kaarroksen tiukkana.
• Niisto-sokkareissa, saksalaisissa yms. menetän juuri tuon käännöksen jälkeisen ylävartalon oikean suunnan, jolloin on vaara, että koiran käännös venyy.

Mitä saavutan valinnallani?

• Merkittävin hyöty on mielestäni se, että Jedille blindcross bodyline eli hartialinja on erittäin voimakas signaali. Se haluaa aina tulla eteeni, mutta ei koskaan siten, että se leikkaisi selkäni takana. Minulla on yksi voimakas työkalu eli hartialinja, jonka kautta voin hahmottaa ohjaamiseni.
• Jediin päin kääntyminen on erittäin voimakas jarrutus. Se ei suorita takanani olevia esteitä, ellen anna sille siihen lupaa kädellä, joka kääntää hartialinjani tehden esteistä sallittuja. Tämä asia ei liity niinkään sokkariin, vaan tuohon edellä mainittuun hartialinjaan
• Ohjausrepertuaarin rajallisuus helpottaa ohjaussuunnitelman tekemistä. Monissa ratatilanteissa on useita eri ohjausmahdollisuuksia, mutta voin itse valita vain niistä, joissa koira ei leikkaa selän takaa.

Tähän mennessä olen ollut tyytyväinen valintaani. Minulla on rajalliset mahdollisuudet treenata, jolloin eri ohjaustekniikoiden hiomiseen ei ole liiaksi aikaa. Jättämällä osan tekniikoista/kuvioista pois voin keskittyä jäljelle jääviin perusohjauksiin. Viimeisen vuoden aikana olen useaan otteeseen arvioinut valintani järkevyyttä ja hyötyjä. Uskon, että tulen pitämään ohjenuorastani edelleen kiinni, mutta saatan tulevaisuudessa joissakin tilanteissa ottaa käyttöön ohjauskuvion, jossa Jedi saa leikata selkäni takaa. En usko, että tämän takia ”palan kiirastulessa”. Uskon pikemminkin, että johtuen siitä että selän takaa kulkeminen ei ole Jedille sallittua, uusi kuvio, esimerkiksi jaakotus, tulisi olemaan Jedille erittäin voimakkaasti toimiva ohjaus. Lähivuodet ja ennen kaikkea rataprofiilien kehitystrendit tulevat näyttämään, tulenko muuttamaan ohjausjärjestelmääni sokkareiden suhteen vai en.

Keinuprojekti

Jedin keinun suorittamisessa on ollut aina parantamisen varaa. Viime aikoina suoritus on tullut erittäin hitaaksi ja Jedi on keinulla erittäin epävarma. Kesän aikana rakensin korkeussäädettävän keinun, mutta sekään ei tuonut asiaan välitöntä helpotusta. Ongelmaa analysoituani ja E&E kirjan myötä olen päättänyt palata keinuharjoittelussa takaisin alkutekijöihin. Alla on koulutussuunnitelmani.

Tavoite

Jedi haluaa suorittaa keinun iloisena, itsenäisesti ja ilman ohjaajan apua. Jedille on kristallin kirkasta keinun oikea suoritustapa ja se tunnistaa suullisen keinu-käskyn. Keinua suorittaessaan se juoksee keinulaudan päähän, siirtää painoa takajaloille ja nyökkää kuonollaan jääden kontaktille siten, että kaikki neljä jalkaa ovat kontaktilla.

Koulutuksen filosofia

Keinu on haastava este, koska:

• Suoritukseen kuuluu liikkuva pinta
• Maahan osuessaan keinu paukahtaa ja hypähtää hieman takaisin ylöspäin
• Koira voi sekoittaa puomin ja keinun
• Keinuja on erilaisia ja niiden liike voi olla erilainen ja niiden pitämät äänet vaihtelevat

Tästä johtuen tavoitteeni on E&E teesien mukaisesti opettaa Jedi rakastamaan liikettä ja ääntä.

Liikkeen opettamisen välivaiheet

• (Opetan jedin nousemaan paikallaan olevalle (tasapaino)laudalle)
• Opetan Jedin pyytämään liikettä – Jedi nyökkää -> heilautan lautaa ja palkitsen namilla
• Opetan Jedin liikuttamaan lautaa itse – Jedi liikkuu siten, että lauta heilahtaa -> naksu ja nami
• Opetan Jedin vaatimaan liikettä – laudan heiluttaminen on vaikeaa ja Jedin on tehtävä töitä, että saa sen liikkumaan

Äänen opettamisen välivaiheet

• Ehdollistan Jedin klassisesti erilaisiin ääniin (ääni->nami)
• Opetan Jedin pyytämään ääntä – Jedi tekee tempun ->tuotan äänen ja palkitsen namilla (eli ihan niin kuin klikkeri, mutta ääni voi olla esim. räminä)
• Opetan Jedin tekemään ääntä – Jedi tökkää kuonolla tai tassulla tavarakasaa, joka hajoaa äänekkäästi
• Opetan Jedin vaatimaan ääntä – sama kuin edellä mutta tavarakasa on vaikea hajottaa

Taitojen yhdistäminen keinulla

Ehdollistan Jedin klassisesti erilaisten keinujen ääneen – paukahdus->nami

Liike:

Opetan Jedille halutun käytöksen keinun päässä (neljä jalkaa kontaktilla ja nyökkäys) – imutan Jedin kontakille ->avustaja nostaa laudan ylös Jedin edelleen syödessä namia kädestä ->poistan namikäden-> odotan, että Jedi nyökkää -> avustaja laskee/heiluttaa keinua hieman alas -> palkkaus kädestä namilla -> Jedin syödessä namia, avustaja nostaa keinun yläasentoon -> nyökkäys ja nami jne.

Ääni ja maahan osuminen:

Kun yllä oleva onnistuu kasvatetaan liikkeen määrää ja lisätään siihen laudan osuminen maahan ja paukahtaminen.

Luvan kanssa keinulta lähtö:

Kun ääni ja maahan osuminen sujuvat, lisään harjoitukseen kontaktilta luvan kanssa lähtemisen.

Keinun alkuosan lisääminen:

Avustaja pitää lautaa ylhäällä ja Jedi nousee laudalle ja juoksee sen päähän, jotta lauta liikkuisi ja pitäisi ääneen. E&E ajatuksen mukaan koira ei ajattele gravitaation hoitavan keinun liikettä vaan koira ajattelee, että kun se juoksee laudan päähän se saa aikaan liikettä ja ääntä – jotka ovat superhyvä juttu.

Viimeisenä steppinä tulee avustajan häivyttäminen ja opitun taidon yleistäminen erilaisille keinuille.

Koulutussuunnitelmasta tuli pitkä ja pienempiä vaiheita jäi puuttumaan. Tiedän, että tämä tulee toimimaan. Ajatus on hyvä, motivaatio korkea ja Jedi on pätevä.

E&E agilityseminaari 24-26.9.

Agility Right from the Start –kirjan tekijät Eva Bertilsson ja Emelie Johnsson Vegh (E&E) Ruotsista olivat viime viikonloppuna Caniksen järjestämässä agilityseminaarissa kouluttamassa suomalaisia koirakoita. Olen syksyn aikana lueskellut E&E:n tiiliskiveä (440 sivua) ja löytänyt siitä paljon hyviä ideoita ja ajatuksia omaan harjoitteluuni ja kouluttamiseen. Osallistuin seminaariin bc Jedin kanssa ja tavoitteena oli saada lisää ajatuksia sekä selventää joitakin kirjassa esille tulleita asioita.

E&E perustavat kouluttamisen klikkerikoulutuksen periaatteisiin ja kantavana teemana oli koiran halu vapaaehtoisesti tarjota ja tehdä suoritettavaa asiaa. Klikkeriajatusten mukaisesti he jakavat opeteltavan asian pienen pieniin palasiin ja rakentavat palasista valmiin suorituksen. E&E pitävän harjoittelun kulmakivinä:

• Focus - koira ja ohjaaja keskittyvät harjoitukseen
• Intensity – intensiteetti, harjoittelu on tehokasta ja nopeaa
• Handling system – ohjaaja noudattaa ohjausjärjestelmäänsä kaikissa olosuhteissa (vaikka harjoiteltava asia ei olisikaan ohjaukseen liittyvä)

Kurssin mielenkiintoisinta antia oli siirtymiset harjoitusten välillä (transports). E&E korostavat todella paljon siirtymisiä harjoitusten ja toistojen välissä. Itse asiassa, heidän koulutuslähestymistapansa olisi erittäin vaikea toteuttaa, ilman että koira huomioitaisiin koko ajan myös toistojen välissä ja siirtymisissä eri pisteiden välillä harjoituksen aikana. Seminaarissa harjoiteltiin neljää eri siirtymistapaa:

• Treat magnet eli imuttaminen namilla siten, että koiran kuono on koko ajan kiinni kädessä
• Taluttaminen pannasta
• Koiran on kiinni lelussa (vetoleikki)
• Koiran nostaminen syliin

Lyhykäisyydessään E&E halusivat harjoituksen menevän seuraavasti:

1. Koira tarjoaa haluttua temppua tai jotakin halutun suuntaista (klick!)
2. Koira palkataan
3. Palkkauksesta siirrytään suoraan siirtymiseen ja siirrytään takaisin aloituspisteeseen
4. Kun siirtyminen loppuu koira tarjoaa uudestaan haluttua temppua….

Jos koira epäonnistui tempussa, johdatettiin se jollakin siirtymistavalla uudestaan lähtöpisteeseen. Siirtymisen päättyminen tapahtui lennossa eli koira ja ohjaaja olivat liikkeessä, josta koira sai lähteä uudestaan tarjoamaan haluttua temppua. Tämä on olennainen osa E&E ajatusta miten yhdistää lähteminen luvan kanssa ja milloin koira saa tarjota temppua. Tilanteessa, jossa siirtyminen päättyy liikkeen aikana saa koira tarjota tekemistä automaattisesti. Jos ohjaaja ja koira pysähtyvät on koiran odotettava lupaa lähteä liikenteeseen. Tästä johtuen paikallaan olevaa lähtöä voi käyttää vain kun koira tekee jotakin jota se jo osaa. E&E mukaan tästä on etuna mm., että koira tekee lähtöjä vain kun se tietää mitä sen kuuluu tehdä, minkä takia lähtöön on helppo saada vauhtia ja räjähtävyyttä. Siirtymisten tärkeä etu on myös siinä, että koira ja ohjaaja tekevät harjoitusta koko ajan yhdessä eikä koira jää hetkeksikään ilman ohjaajan huomioita. Jotta koiran ohjaaja voi ottaa koulutusohjaajalta palautetta suoritusten välissä, on koiralla myös oltava parkkipaikka (matto, häkki tms.), jossa se voi odottaa sillä aikaa kun ohjaaja kuuntelee palautetta.

Ennakko-odotuksistani huolimatta koulutus muistutti hyvin paljon ”perinteistä” agilitykoulutusta ja erona oli lähinnä koiran palkkaamisen tarkkuus, ajoitus ja systemaattisuus – kurssin aikana myös koirat, joilla oli keskittymisvaikeuksia harppoivat eteenpäin koulutuksessa olosuhteiden haastavuudesta huolimatta. Oma koirani oli kurssin kokeneemmasta päästä, joten oli mukava nähdä miten nuoret ja kokemattomat koirat vastasivat harjoituksiin ja hyötyivät siitä, että niillä ei ollut harjoituksen aikana mahdollisuutta keskittyä muuhun kuin ohjaajaansa.

Olen kaikin puolin tyytyväinen seminaarin antiin. Sain uusia ajatuksia ja E&E:n kirjassa esitettyihin asioihin tuli lisää valaistusta. Sain myös lääkkeitä siihen miten ratkaista minun ja Jedin tämän hetken ongelmia. Seuraavassa kirjoituksessa kerron, miten aion ratkaista keinuongelmamme E&E esittämien perusteiden pohjalta.

Mitä agility on?

Kesän aikana törmäsin useita kertoja vanhoihin tututtuihin ja sukulaisiin, joiden kanssa keskustelu siirtyi usein kesäsuunnitelmiin. Löysin itseni lukuisia kertoja selittämässä mistä agilityssä on oikein kyse. Selitykset vaihtelivat hieman riippuen kuulijasta ja tilanteesta. Joillekin kerroin lajin olevan liikunnallinen koiraharrastusmuoto kun taas osalle totesin, että kyseessä on laji, joka on vähän niin kuin esteratsastusta, mutta ohjaaja ei ole koiran selässä. Milläköhän kaikilla muilla tavoilla lajin harrastajat ovat agilityä sitä tuntemattomille kuvailleet?

Hyvä kuvaus agilitystä löytyy, yllätys yllätys, lajin säännöistä. Agilityn kilpailusääntöjen (2008) pykälässä 5 kirjoitetaan:

"Agility on liikunnallinen ja urheilullinen kilpailulaji, jossa koirakolta vaaditaan taitoa, nopeutta ja hyvää yhteistoimintaa. Tarkoituksena on, että koirakko suorittaa kilpailuradan virheettömästi ja mahdollisimman nopeasi. Parhaimmillaan kilpailusuoritus on ohjaajan ja koiran saumatonta yhteistyötä. Agilitykilpailun tarkoituksena on selvittää keskenään kilpailevien koirakoiden välinen paremmuus." (korostukset lisätty)

Tuohon päälle, vielä muutama kuvaus esteistä ja lajin pääasiat lienee kuvattu riittävällä tarkkuudella. Lajin kuvaus herättää minussa monia ajatuksia. Miten lajin ”liikunnallisuus ja urheilullisuus” näkyvät lajin harrastajien arjessa? Uskon, että meillä harrastajilla on vielä pitkä matka monien muiden urheilulajien harrastajien tasolle esimerkiksi oman kehon liikkuvuuden ja huollon kehittämisessä. Luulen, että monien räjähtävien ja paljon suunnanmuutosta vaativien lajien valmentajat olisivat kauhuissaan, jos tietäisivät millaisella lämmittelyllä (tai pikemminkin sen puutteella) agilityohjaajat suoritukseensa monesti lähtevät. Olen itse harrastanut lajia vasta noin viisi vuotta ja sen aikana on mielestäni tapahtunut paljon koirien lämmittelyn, jäädyttelyn ja lihashuollon saralla. Agilitykoirat ovat koiraurheilijoita, mikä meidän omistajien tulisi muistaa. Lisäksi kun vielä muistetaan, että olemme itsekin urheilijoita, niin monet vammat pystytään välttämään.

Taitoa, nopeutta ja hyvää yhteistoimintaa. Taito ja nopeus ovat helppoja asioita ymmärtää. Nopeus=matka/aika. Taito puolestaan on jokin asia, jonka koira tai omistaja osaa. Harjoittelussa on kyse taidon lisäämistä ja tavoitteena on saavuttaa taso, jossa asian pystyy tekemään automaattisesti ilman mahdottomia henkisiä ja fyysisiä ponnisteluita. ”Hyvä yhteistoiminta” ja ”saumaton yhteistyö” ovat hieman haastavampia selittää. Monesti kuulee puhuttava, että koiralla ja ohjaajalla on hyvä suhde. Suomalaisen agiltyn historian merkkiteoksessa Agility ABC (Gumbler & Husso, 1992) –kirjassa, hyvää suhdetta käsitellään kokonaisen luvun verran. Olen siitä poiminut alle muutamia kohtia:

"Kosketus, hallinta, suhde, ote, kontakti, kontrolli, yhteinen sävel…henkimaailman juttu? Tämä on hyvin tärkeä luku kirjassa. Siksi onkin masentavaa, kun vallitsee suuri epäselvyys siitä, mitä “oikeaa “ nimeä asiasta käytettäisiin.

…

Kokonaisuutena voidaan yrittää kuvata asia siten, että touch on se “kultainen lanka” (joka kuitenkin on näkymätön) ihmisen ja koiran välillä. Se ei välttämättä ole käsky, ele, ei edes katse vaan olotila, johon molemmat ovat virittyneet… tai viritetty. Voit joskus aistia sen aikuisten ihmisten maailmassa kun Lauren Bacall ja Humprey Bogart katsovat toisiaan.

…

Touch on korkein kommunikaation muoto ihmisen ja koiran välillä ennen täydellistä ajatuksenlukua."

Agility alkeistu huipulle – kirjassa (Vilander & Nykänen, 2003), puolestaan todetaan:

"Sinulla on hyvä suhde koiraasi, kun se on luottavainen ja rauhallinen kanssasi. Teillä on kivaa yhdessä, ettekä kumpikaan aiheuta toisillenne stressiä… Kun suhde on kunnossa, koira haluaa tehdä kanssasi yhteistyötä ja oppii asiat nopeasti."

Itse olen yrittänyt purkaa yhteistyön ja hyvän yhteistoiminnan seuraaviin elementteihin:

• Koiran motivaation pitää olla kohdallaan. Tätä käsittelin jo asennetta –kirjoituksessa.
• Kovan itseluottamus on puolestaan rakennettu koiralle määrätietoisella ja positiivisuutta tihkuvilla koulutusmenetelmillä. Kovalla itseluottamuksella varustettu koira uskaltaa tehdä myös virheitä ja laittaa itsensä täysillä likoon. Olennainen osa itseluottamusta on myös hyvä taitotaso.
• Ymmärryksellä tarkoitan sitä, että koira ja ohjaaja puhuvat samaa kieltä. Koira osaa lukea ohjausta ja ohjaaja puolestaan antaa koiralle selkeitä ja mahdollisimman vähän ristiriitaisia viestejä. Mielestäni tämä onnistuu parhaiten systemaattisen ja harkitun ohjausjärjestelmän avulla.

Uskon, että kun motivaatio, itseluottamus ja ymmärrys ovat kohdallaan niin koira ja ohjaaja voivat tehdä saumatonta yhteistyötä, jonka seurauksena suoritukseen tulee myös vauhtia.

Asennetta!

Blogin ylläpito vaatii asennetta. Pari viikkoa ehti jo vierähtämään edellisestä kirjoituksesta ja alussa asettamani tavoite päivityksestä parin viikon välein oli valahtaa pakkasen puolelle.

Lupasin tehtäväkeskeisyys –jutussa palata myöhemmin siihen, mitä tarkoitan kun ”koira työskentelee hyvällä asenteella ja itsevarmasti”. Asenne-sanaa käytetään monissa yhteyksissä, mutta sen määrittely ei ole helppoa. Wikipedia kertoo, että psykologiassa asenne tarkoittaa, johonkin sosiaalisesti merkitykselliseen kohteeseen liittyvää myönteistä tai kielteistä suhtautumistapaa. Mitä tämä voisi tarkoittaa koirien suhtautumisessa agilityyn?

Hankalissa tilanteissa kannattaa tukeutua itseään fiksumpiin tahoihin – niin aion tehdä tässäkin tapauksessa. Salme Mujunen on kirjassaan Saalisvietti koiraharrastuksessa onnistunut pukemaan sanoiksi sen, mitä tarkoitan hyvällä asenteella. Sivulla 20 hän kirjoittaa:

”Lopullinen tavoite ja ideaali kaikessa koirankoulutuksessa ja kaikissa koiraharrastuslajeissa on rakentaa suoritus, jota suorittaa itsevarma ja aktiivinen koira. Tällaisesta koirasta huokuu todellinen saalistaja ja sen käytöksestä ei vähäisessä määrinkään näy saaliseläimen pelkoa tai epävarmuutta. Saalistaja ei työskentele nöyristellen tai anteeksi pyydellen, vaan se toteuttaa ohjaajaltaan saamansa käskyt itsevarmasti, nopeasti ja voimakkaasti. Koirankoulutus on epäonnistunut, jos lopputuloksena on ohjaajaansa väistelevä koira. Tällainen näky on saalistajan irvikuva. Koiran ensiluokkaisessa suorituksessa on parhaimmillaan läsnä myös ripaus röyhkeyttä. Ei röyhkeyttä tai kuuliaisuuden puutetta ohjaajansa kohtaan, vaan säästelemätöntä suoritusvoimaa.” (korostukset lisätty)

Minulle koiran hyvä työskentelyasenne tarkoittaa juuri Salmen kuvaamaa itsevarmuutta, voimakkuutta sekä röyhkeyttä. Omassa koulutuksessani pyrin tukemaan hyvän työskentelyasenteen muodostumista mm.

• Käytän saalisviettiä palkkaamisessa mahdollisimman paljon. Pyrin löytämään keinoja säätää koiran vireystasoa tehtävään tai opeteltavaan asiaan sopivaksi.
• En käytä koulutuksessa kieltoja, ts. en merkkaa vääriä suorituksia muulla tavoin kuin, että väärästä suorituksesta ei seuraa palkkiota tai, että suoritus keskeytyy. Itseäni varten voin sanoa ”höpsis, menipä huonosti”, mutta tarkoituksena ei ole torua koiraa.
• Pyrin kouluttamaan teknisesti taitavan koiran, mikä on tärkeä osa koiran itseluottamuksen rakentamisessa.

Hyvän asenteen luominen koiralle, ei välttämättä ole helppo tehtävä. Osa koirista voi olla niin innokkaita tekemisestä, että ne eivät keskity suorittamaan tehtäväänsä ja sivusta katsottuna koiran työskentelyä voi kuvata termillä: Vauhti 100 - Äly nolla. Toisaalta jarrut päällä työskentelevä koira voi vaikuttaa ahdistuneelta tai haluttomalta. Ehkäpä hyvällä asenteella työskentelevää koiraa voisi kuvata Salmen tekstin lisäksi sanoilla: keskittynyt, kuulolla, halukas työskentelemään. Tätä ajatusta, ajatusta koiran ja ohjaajan välisestä linkistä, voisi pohtia jatkossa hieman lisää.

Näin se tämäkin juttu saavutti sopivan päätöksen. Kirjoittaminen on ollut yllättävän helppoa, kunhan pääsee vauhtiin. Toivottavasti olen onnistunut herättämään ajatuksia – itse ainakin olen saanut omia aivolohkojani parempaan pakettiin – vielä kun osaisin koulutuskentällä painella automaattisesti oikeita tangentteja.

t. jr