Agility Right from the Start –kirjan tekijät Eva Bertilsson ja Emelie Johnsson Vegh (E&E) Ruotsista olivat viime viikonloppuna Caniksen järjestämässä agilityseminaarissa kouluttamassa suomalaisia koirakoita. Olen syksyn aikana lueskellut E&E:n tiiliskiveä (440 sivua) ja löytänyt siitä paljon hyviä ideoita ja ajatuksia omaan harjoitteluuni ja kouluttamiseen. Osallistuin seminaariin bc Jedin kanssa ja tavoitteena oli saada lisää ajatuksia sekä selventää joitakin kirjassa esille tulleita asioita.
E&E perustavat kouluttamisen klikkerikoulutuksen periaatteisiin ja kantavana teemana oli koiran halu vapaaehtoisesti tarjota ja tehdä suoritettavaa asiaa. Klikkeriajatusten mukaisesti he jakavat opeteltavan asian pienen pieniin palasiin ja rakentavat palasista valmiin suorituksen. E&E pitävän harjoittelun kulmakivinä:
- Focus - koira ja ohjaaja keskittyvät harjoitukseen
- Intensity – intensiteetti, harjoittelu on tehokasta ja nopeaa
- Handling system – ohjaaja noudattaa ohjausjärjestelmäänsä kaikissa olosuhteissa (vaikka harjoiteltava asia ei olisikaan ohjaukseen liittyvä)
Kurssin mielenkiintoisinta antia oli siirtymiset harjoitusten välillä (transports). E&E korostavat todella paljon siirtymisiä harjoitusten ja toistojen välissä. Itse asiassa, heidän koulutuslähestymistapansa olisi erittäin vaikea toteuttaa, ilman että koira huomioitaisiin koko ajan myös toistojen välissä ja siirtymisissä eri pisteiden välillä harjoituksen aikana. Seminaarissa harjoiteltiin neljää eri siirtymistapaa:
- Treat magnet eli imuttaminen namilla siten, että koiran kuono on koko ajan kiinni kädessä
- Taluttaminen pannasta
- Koiran on kiinni lelussa (vetoleikki)
- Koiran nostaminen syliin
Lyhykäisyydessään E&E halusivat harjoituksen menevän seuraavasti:
- Koira tarjoaa haluttua temppua tai jotakin halutun suuntaista (klick!)
- Koira palkataan
- Palkkauksesta siirrytään suoraan siirtymiseen ja siirrytään takaisin aloituspisteeseen
- Kun siirtyminen loppuu koira tarjoaa uudestaan haluttua temppua….
Jos koira epäonnistui tempussa, johdatettiin se jollakin siirtymistavalla uudestaan lähtöpisteeseen. Siirtymisen päättyminen tapahtui lennossa eli koira ja ohjaaja olivat liikkeessä, josta koira sai lähteä uudestaan tarjoamaan haluttua temppua. Tämä on olennainen osa E&E ajatusta miten yhdistää lähteminen luvan kanssa ja milloin koira saa tarjota temppua. Tilanteessa, jossa siirtyminen päättyy liikkeen aikana saa koira tarjota tekemistä automaattisesti. Jos ohjaaja ja koira pysähtyvät on koiran odotettava lupaa lähteä liikenteeseen. Tästä johtuen paikallaan olevaa lähtöä voi käyttää vain kun koira tekee jotakin jota se jo osaa. E&E mukaan tästä on etuna mm., että koira tekee lähtöjä vain kun se tietää mitä sen kuuluu tehdä, minkä takia lähtöön on helppo saada vauhtia ja räjähtävyyttä. Siirtymisten tärkeä etu on myös siinä, että koira ja ohjaaja tekevät harjoitusta koko ajan yhdessä eikä koira jää hetkeksikään ilman ohjaajan huomioita. Jotta koiran ohjaaja voi ottaa koulutusohjaajalta palautetta suoritusten välissä, on koiralla myös oltava parkkipaikka (matto, häkki tms.), jossa se voi odottaa sillä aikaa kun ohjaaja kuuntelee palautetta.
Ennakko-odotuksistani huolimatta koulutus muistutti hyvin paljon ”perinteistä” agilitykoulutusta ja erona oli lähinnä koiran palkkaamisen tarkkuus, ajoitus ja systemaattisuus – kurssin aikana myös koirat, joilla oli keskittymisvaikeuksia harppoivat eteenpäin koulutuksessa olosuhteiden haastavuudesta huolimatta. Oma koirani oli kurssin kokeneemmasta päästä, joten oli mukava nähdä miten nuoret ja kokemattomat koirat vastasivat harjoituksiin ja hyötyivät siitä, että niillä ei ollut harjoituksen aikana mahdollisuutta keskittyä muuhun kuin ohjaajaansa.
Olen kaikin puolin tyytyväinen seminaarin antiin. Sain uusia ajatuksia ja E&E:n kirjassa esitettyihin asioihin tuli lisää valaistusta. Sain myös lääkkeitä siihen miten ratkaista minun ja Jedin tämän hetken ongelmia. Seuraavassa kirjoituksessa kerron, miten aion ratkaista keinuongelmamme E&E esittämien perusteiden pohjalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti