Mitä agility on?

Kesän aikana törmäsin useita kertoja vanhoihin tututtuihin ja sukulaisiin, joiden kanssa keskustelu siirtyi usein kesäsuunnitelmiin. Löysin itseni lukuisia kertoja selittämässä mistä agilityssä on oikein kyse. Selitykset vaihtelivat hieman riippuen kuulijasta ja tilanteesta. Joillekin kerroin lajin olevan liikunnallinen koiraharrastusmuoto kun taas osalle totesin, että kyseessä on laji, joka on vähän niin kuin esteratsastusta, mutta ohjaaja ei ole koiran selässä. Milläköhän kaikilla muilla tavoilla lajin harrastajat ovat agilityä sitä tuntemattomille kuvailleet?

Hyvä kuvaus agilitystä löytyy, yllätys yllätys, lajin säännöistä. Agilityn kilpailusääntöjen (2008) pykälässä 5 kirjoitetaan:

"Agility on liikunnallinen ja urheilullinen kilpailulaji, jossa koirakolta vaaditaan taitoa, nopeutta ja hyvää yhteistoimintaa. Tarkoituksena on, että koirakko suorittaa kilpailuradan virheettömästi ja mahdollisimman nopeasi. Parhaimmillaan kilpailusuoritus on ohjaajan ja koiran saumatonta yhteistyötä. Agilitykilpailun tarkoituksena on selvittää keskenään kilpailevien koirakoiden välinen paremmuus." (korostukset lisätty)

Tuohon päälle, vielä muutama kuvaus esteistä ja lajin pääasiat lienee kuvattu riittävällä tarkkuudella. Lajin kuvaus herättää minussa monia ajatuksia. Miten lajin ”liikunnallisuus ja urheilullisuus” näkyvät lajin harrastajien arjessa? Uskon, että meillä harrastajilla on vielä pitkä matka monien muiden urheilulajien harrastajien tasolle esimerkiksi oman kehon liikkuvuuden ja huollon kehittämisessä. Luulen, että monien räjähtävien ja paljon suunnanmuutosta vaativien lajien valmentajat olisivat kauhuissaan, jos tietäisivät millaisella lämmittelyllä (tai pikemminkin sen puutteella) agilityohjaajat suoritukseensa monesti lähtevät. Olen itse harrastanut lajia vasta noin viisi vuotta ja sen aikana on mielestäni tapahtunut paljon koirien lämmittelyn, jäädyttelyn ja lihashuollon saralla. Agilitykoirat ovat koiraurheilijoita, mikä meidän omistajien tulisi muistaa. Lisäksi kun vielä muistetaan, että olemme itsekin urheilijoita, niin monet vammat pystytään välttämään.

Taitoa, nopeutta ja hyvää yhteistoimintaa. Taito ja nopeus ovat helppoja asioita ymmärtää. Nopeus=matka/aika. Taito puolestaan on jokin asia, jonka koira tai omistaja osaa. Harjoittelussa on kyse taidon lisäämistä ja tavoitteena on saavuttaa taso, jossa asian pystyy tekemään automaattisesti ilman mahdottomia henkisiä ja fyysisiä ponnisteluita. ”Hyvä yhteistoiminta” ja ”saumaton yhteistyö” ovat hieman haastavampia selittää. Monesti kuulee puhuttava, että koiralla ja ohjaajalla on hyvä suhde. Suomalaisen agiltyn historian merkkiteoksessa Agility ABC (Gumbler & Husso, 1992) –kirjassa, hyvää suhdetta käsitellään kokonaisen luvun verran. Olen siitä poiminut alle muutamia kohtia:

"Kosketus, hallinta, suhde, ote, kontakti, kontrolli, yhteinen sävel…henkimaailman juttu? Tämä on hyvin tärkeä luku kirjassa. Siksi onkin masentavaa, kun vallitsee suuri epäselvyys siitä, mitä “oikeaa “ nimeä asiasta käytettäisiin.

…

Kokonaisuutena voidaan yrittää kuvata asia siten, että touch on se “kultainen lanka” (joka kuitenkin on näkymätön) ihmisen ja koiran välillä. Se ei välttämättä ole käsky, ele, ei edes katse vaan olotila, johon molemmat ovat virittyneet… tai viritetty. Voit joskus aistia sen aikuisten ihmisten maailmassa kun Lauren Bacall ja Humprey Bogart katsovat toisiaan.

…

Touch on korkein kommunikaation muoto ihmisen ja koiran välillä ennen täydellistä ajatuksenlukua."

Agility alkeistu huipulle – kirjassa (Vilander & Nykänen, 2003), puolestaan todetaan:

"Sinulla on hyvä suhde koiraasi, kun se on luottavainen ja rauhallinen kanssasi. Teillä on kivaa yhdessä, ettekä kumpikaan aiheuta toisillenne stressiä… Kun suhde on kunnossa, koira haluaa tehdä kanssasi yhteistyötä ja oppii asiat nopeasti."

Itse olen yrittänyt purkaa yhteistyön ja hyvän yhteistoiminnan seuraaviin elementteihin:

• Koiran motivaation pitää olla kohdallaan. Tätä käsittelin jo asennetta –kirjoituksessa.
• Kovan itseluottamus on puolestaan rakennettu koiralle määrätietoisella ja positiivisuutta tihkuvilla koulutusmenetelmillä. Kovalla itseluottamuksella varustettu koira uskaltaa tehdä myös virheitä ja laittaa itsensä täysillä likoon. Olennainen osa itseluottamusta on myös hyvä taitotaso.
• Ymmärryksellä tarkoitan sitä, että koira ja ohjaaja puhuvat samaa kieltä. Koira osaa lukea ohjausta ja ohjaaja puolestaan antaa koiralle selkeitä ja mahdollisimman vähän ristiriitaisia viestejä. Mielestäni tämä onnistuu parhaiten systemaattisen ja harkitun ohjausjärjestelmän avulla.

Uskon, että kun motivaatio, itseluottamus ja ymmärrys ovat kohdallaan niin koira ja ohjaaja voivat tehdä saumatonta yhteistyötä, jonka seurauksena suoritukseen tulee myös vauhtia.