Hae tästä blogista

maanantai 2. elokuuta 2010

Tavoitteena tehtäväkeskeinen koira

Nuorimman agilitykoirani (bc Jedi, synt. 12/2006) myötä, olen miettinyt tai joutunut miettimään paljon ihanneagilitykoiraani. Jedin pentuaikana mietin, haluanko koirani työskentelevän raivokkaasti ja esteille voimakkaasti ampuvasti vai miellyttäisikö minua enemmän ohjaajaan voimakasta kontaktia pitävä koira.

Agilitykentän laidalla usein käytettyjä termejä ovat ohjaajahakuinen tai estehakuinen koira. Pallottelin mielessäni tätä koiran ensisijaista mielenkiinnon kohdetta ja mietin kumpaa käyttäymistä halusin nuorella koirallani ensisijaisesti ruokkia. Välillä minusta tuntui, että löysin sopivan ja valmiin ajatuksen koiran ihannetyöskentelystä, todetakseni muutaman viikon päästä, että ajatus ei kuitenkaan ollut vielä lopullinen. Samoihin aikoihin suoritin NLP Practioner kurssin, jossa opin kiinnittämään erityistä huomiota sanoihin ja niiden valtavan suureen merkitykseen. Kurssin myötä ymmärsin, että ongelmani ei ollut niinkään koiran ihannetyöskentelyn kuvaaminen (miltä työskentely näyttää?) vaan tämän työskentelyn kuuvaavien oikeiden sanojen löytäminen.

Nyt muutaman vuoden pohdiskelun jälkeen olen mielestäni löytänyt oikeat sanat kuvaamaan ihanneagilitykoiraani tai pikemminkin agilitykoiran ihannetyöskentelyä. Ihanteeni ei ole koira, joka pitää jatkuvasti voimakasta kontaktia ohjaajansa ja irtoaa työskentelemään itsenäisesti vain voimakkaan käskytyksen myötä ja ohjauksen perustuen pitkälti ohjaajaan liikkeeseen. Ihanne ei ole myöskään koira, joka suorittaa rataa itsenäisesti lukiten esteitä omatoimisesti ohjaajan keskittyessä pitelemään ja kontrolloimaan koiran vauhtia. Minun ihanteeni on tehtäväkeskeinen koira.

Tehtäväkeskeinen koira











En väitä, että olisin vieläkään täysin tyytyväinen lopputulokseen, mutta uskon että olen saavuttanut jo jonkilaisen mielenrauhan asian tiimoilta. Niinikään uskon, että monen muunkin agilityharrastajan mielestä koiran ihannetyöskentely estekeskeinen-ohjaajakeskeinen -akselilla sijoittuu jonnekin näiden ääripäiden väliin ja että sopivan pisteen löytäminen riippuu ennen kaikkea koiran ja ohjaajan lähtökohdista ja mieltymyksistä. Mielestäni yksi agilityn hienoksista piilee juuri tämän optimaalisen tasapainopisteen etsimisessä ja löytämisessä.

Jos sanat ovat tärkeitä, niin mitä sanoja itse käyttäisin kuvaamaan tehtäväkeskeistä koiraa ja tällaisen koirakon työskentelyä? Mielestäni merkittävimmät tehtäväkeskeisyyden elementit ovat:
  • Tehtäväkeskeinen koira pystyy suorittaman esteet täysin itsenäisesti kaukana ohjaajasta ja se pystyy myös työskentelemään tarkasti ohjaajan lähellä paineistumatta
  • Koiralla on hyvä ärsykekontrolli eli se osaa ohjaajan sille eri tavoin antamat käskyt ja vihjeet ja se seuraa aktiivisesti ohjaajan ohjausta (liike, vartalo, suulliset käskyt)
  • Luottamus - koiran itseluottamus ja ohjaan luottamus koiraan. Tämä saavutetaan selkeän ohjaamisen (ohjausjärjestelmä) ja hyvän peruskoulutuksen myötä
  • Asenne - tehtävän saatuaan koira työskentelee hyvällä asenteella ja itsevarmasti (palaan tähän jossakin myöhemmässä kirjoituksessa)
Käytännössä tehtäväkeskeisen koiran työskentelyä voisi kuvailla sellaiseksi, jossa koira lähetetään suorittamaan itsenäisesti tehtävää (radan pätkä tai vaikkapa ihan yksittäinen este), jonka aikana ohjaaja siirtyy seuraavan tehtävän lähetyspaikkaan. Siirtymisen aikana ohjaaja tukee koiran työskentelyä esim. vartalo-ohjauksella mutta tehtävän saatuaan koira pystyisi suorittamaan sen myös ilman ohjaajan tukea. Tehtävää suorittaessaan koiralla on luottamus siihen, että se tekee oikeaa asiaa vaikka ohjaaja onkin siirtymässä radalla jo kohti seuraavaa tilannetta. Tärkeää on huomata, että yksittäinen estekin voi olla tehtävä tai se voi koostua useamman esteen kuviosta.

Tällä hetkellä käytän koiran työskentelyn kuvaamisessa näitä sanoja, mutta jos vanhat ennusmerkit pitävät paikkansa tulevat nämäkin ajatukset ja sanat vielä hioutumaan viikkojen, kuukausien ja vuosien saatossa.

t. jr

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti