Hae tästä blogista

keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Konsultointia ja kokonaisuuksia

Agi.fi lehdessä 2/2012 on mielenkiintoinen Satu Hillin kirjoittama juttu Agilitykoulutusta vai -konsultointia. Satu on treenikaverini, joten koen velvollisuudekseni tarttua hänen jutussaan esille nostamiin aiheisiin. Jutussa Satu lanseesari kaksi uutta termiä:

- Agilitykonsultti
- Ohjaajan käsiala

Tässä kirjoituksessa tartun tuohon ensimmäiseen termiin. Harmillisesti, Satu ei määritellyt agilitykonsultti -termiä selkeästi. Hän kirjoittaa termistä monipuolisesti ja termi tulee tekstin perusteella verrattain selkeäksi, mutta jatkokäytön kannalta termin selkeä määrittely olisi ollut hyödyllinen. Jutussa Satu käyttää agilitykonsultti-termiä osittain valmentamisen synonyyminä mutta näkee sen kuitenkin pikemminkin toimintana, jossa pyritään auttamaan aloittelevia agilitaajia kokonaisuuden hahmottamisessa. Alla oma ehdotukseni muutamalle määritelmälle.

Agilityvalmennus on kokonaisvaltaista koirakon opastamista, kouluttamista ja tukemista. Valmennus on vuorovaikutteista, pitkäjänteistä ja keskittyy koiran ohjaajaan.

Agilitykoulutus on koirakon kouluttamista ja opastamista. Toiminnan tavoitteena on koiran ja ohjaajan taitojen kehittäminen.

Agilitykonsultoinnissa pyritään ratkomaan koirakon ongelmia ja keskustelemaan mahdollisista ratkaisuista tai avustamaan ohjaajaa strategisten linjausten tekemisessä.

Nämä kolme toimintaa voisivat loksahtaa samaan kuvaan tai jatkumolle oheisen kuvan mukaisesti. En ole kuvaan vielä täysin tyytyväinen. Mikä sinun mielestä sopisi paremmin y-akselille?



Mielestäni Suomessa on verrattain vähän puhdasta agilityvalmennusta - valtaosa toiminnasta on agilitykoulutusta. Monilla kouluttajilla ja koirakoilla on kuitenkin pitkäaikainen koulutussuhde, mikä voisi täyttää valmennuksen tunnusmerkit. Tämä on mielestäni selkeä puute suomalaisessa agilitykulttuurissa. Toivottavasti SAGI:n ponnistelujen myötä saamme myös koirakoiden valmennustoiminnan uudelle tasolle lähivuosina.

Olen pohtinut, miten voisin kehittää omaan kouluttamistani kohti kokonaisvaltaisempaa ja valmennuksellisempaa suuntaa. Siirtyminen agilitykoulutuksesta agilityvalmennukseen edellyttää, että koirakon perusasiat ovat kunnossa. Nuorta ja kokematontakin koirakkoa voi valmentaa, mutta kokonaisvaltaisesta agilitystä puhuminen ei välttämättä ole järkevää, jos koiralla on motivaatio-ongelmia tai jos ohjaaja ei tiedä mikä on valssi - tällöin kannattaa keskittyä vielä perusasioiden kouluttamiseen. Kokeneiden ja edistyneiden ohjaajien valmentamisen suurimmat esteet ovat kouluttajapuolella: pitäisi pystyä irrottautumaan valmiiksi pureskellun paketin tarjoilusta ja tukea ohjaajaa ongelmien ratkaisemisessa. Agilityvalmentajan tehtävä olisi mielestäni esittää hyviä kysymyksiä, vaatia perusteltuja vastauksia, toimia suoritusten havainnoijana ja tsemppaajana sekä tarjota ohjaajan käyttöön oma tietotaitonsa. Omien koulutusryhmieni osalta tavoitteeni on päästä kohti keskustelevampaa kouluttamista valmiin paketin tarjoilun sijaan. Tämä tuntuu vaikealta, mutta vastuuta täytyy pystyä jossakin vaiheessa siirtämään ohjaajille näiden kehittyessä.

Treenaan aktiivisesti kolmella koiralla ja yhdellä lainakoiralla. Mitä haasteita voisin heittää omille kouluttajilleni, jotta pääsisimme kohti valmennuksellisempaa suuntaa? Alla muutamia heittoja:

- Voisiko 60 % treeniajasta käyttää kotiläksyjen antamiseen ja lyhyen 1-4 viikon ajan välitavoitteiden asettamiseen?
- Mitä jos koirakolle tehtäisiin yksityiskohtainen treenisuunnitelma, joka rullaa aina 2-3 viikkoa eteenpäin?
- Olisiko hyödyllistä kirjoittaa tai tehdä esitys omasta ohjausjärjestelmästä tai ohjaustekniikoista?
- Mitä jos koirakon suorituksia testattaisiin säännöllisesti standardiratakuvioilla?
- Tarvitaanko treeneihin aina esteet ja pitääkö koiran olla mukana kaikissa harjoituksissa?
- Entäpä jos treeni ei olisikaan rata? Mitä jos tunnin alussa kentällä olisi vain putki ja kaksi hyppyä?

Tiedetään. Aikaa on rajoitetusti ja koirakoita on paljon, mutta ilman yritystä ei tapahdu myöskään kehitystä!

Entä onko meillä tarvetta erityisille agilitykonsultille? Mielestäni on. Erityisesti nykytilanteessa, jossa valmennuskulttuuri on vielä kehittymässä voi syvällinen keskustelu kokeneen harrastajan tai kouluttajan kanssa tarjota eväät tavoitteiden asettamisessa, oman ohjaamiskokonaisuuden kehittämisessä ja arvioinnissa sekä tietopohjan parantamisessa.

"Tänään jatkoin siitä mihin eilen illalla jäin. Seisoin agihypyn vieressä ja mietin ottaako vaiko eikö ottaa yhtä askelta."


- Satu Hilli, ote statuspäivityksestä 22.4.2012 - 




2 kommenttia:

  1. Loistavaa tekstiä! Olen aivan samaa mieltä tuosta valmiiksi pureskelusta. Itse koen, että joskus koulutuskin on konsultointia. Eli koulutus voi hyvinkin olla satunnaista vuorovaikutusta. Se on kuitenkin varmaa, että agilitykoulutus ja -valmennus tulevat kehittymään lähivuosina todella paljon.

    VastaaPoista
  2. Eksyin tänne sattumalta ja jäin lukemaan. Kivaa tekstiä. Y-akselille "tapaamisten/yhteydenpidon tiheys"?

    VastaaPoista