Blogin ylläpito on osoittautunut työlääksi. Elämästä on löytynyt niin paljon mielenkiintoisempia asioita koko kesän, että koneen äärelle juuttuminen ja asioiden kirjoittaminen tekstimuotoon on lykkääntynyt viikko toisensa jälkeen. Toisaalta, mitään järkevää sanottavaakaan ei ole juolahtanut mieleen.
Tässä vaiheessa kesää on sopiva hetki pohtia miten kaudelle asetut tavoitteet toteutuivat.
Tukholman maratonin osalta tulokset jäivät kauas tavoitteista. Syksyllä 2010 asetin tavoitteeksi maratonille 4,5 h alituksen, mutta jo keväällä tuli selväksi, että tavoitteesta tultaisiin jäämään merkittäväksi. Syynä huonoon suoritukseen oli harjoituksen puute. Vuonna 2011 juoksua on kertynyt heiaheia.com –päiväkirjan mukaan 127 km, josta 42 km juurikin tuolla maratonilla. Käytännössä tammi-toukokuussa kilometrejä olisi pitänyt saada alle yli 250 km. Muita syitä huonoon menestykseen ei löydy kuin laiskuus.
Agilityn SM-kisoissa olin kahdella koiralla. Oman koirani Jedin kanssa ensimmäisellä (hyppy)radalla tiputimme riman tiukassa käännöksessä emmekä päässeet finaaliradalle. Selkeää syytä tiputukseen en ole keksinyt. Lainakoira kelpie Decon kanssa tuli selkeä ohjausvirhe ja karsintaradan tulos oli 5. Decon kanssa tullut virhe harmitti, sillä se tuli juuri sellaisessa tilanteessa, jossa tiesin että minun olisi pitänyt ohjata Decoa paljon tarkemmin.
Agilityn maajoukkuekarsinnoissa teimme Jedin kanssa hyviä perussuorituksia ja olen suoritukseen tyytyväinen. Lauantain agilityradalla teimme puhtaan suorituksen ja radan sijoitus oli 8. Olin itse ladannut paukut ensimmäiseen hyppyrataan, sillä meidän kontaktit eivät ole nopeimmasta päästä. Oli mukava nähdä, että myös meidän agilityratojen vauhti on kohtuullinen. Sunnuntaina teimme hyvin onnistuneen suorituksen ensimmäisellä radalla ja sijoituimme tuon radan tuloksissa sijalle 3. Pisteitä tuosta radasta saimme 48,5 ja finaaliradalle starttasimme erittäin hyvistä asetelmista. Sunnuntain toiselta radalta tulos oli hylkäys, ja kun finaaliradaltakin tuli hylkäys, koko karsintakisan tulokseksi tuli hylkäys. Karsinnoista jäi kuitenkin hyvä jälkimaku. Merkittävimpänä opetuksena on radan suorittaminen huolellisesti loppuun saakka vaikka virheitä olisikin jo tullut.
SM-kisojen ja karsintojen tavoitteet eli nollaradat kaikilta radoilta ei toteutunut, mutta olen kohtuullisen tyytyväinen suorituksiin. Esimerkiksi karsintojen nollaprosentti vastasi kevään nollaprosenttiamme.
Seuraavan parin viikon aikana tarkoitukseni on asettaa uudet tavoitteet ja välitavoitteet seuraavalle kaudelle.
