Hae tästä blogista

lauantai 20. marraskuuta 2010

Takaaleikkaus ja kiirastuli

Huh! Onpa aika rientänyt nopeasti. Olen auttamattomasti jäänyt jälkeen asettamastani blogikirjoitus/kaksi viikkoa -tavoitteestani. Olen silti suhteellisen tyytyväinen suoritukseeni.

Olin marraskuun puolessa välissä T-koirien kaveriporukan järjestämällä agilityleirillä Mouhijärvellä. Kouluttajina olivat Marko Mäkelä ja Maria Aaltonen. Treenit olivat erittäin antoisat ja paljon ajatuksia herättävät. Rataantutustumiset tehtiin huolella ja eri ohjausvaihtoehdoista puhuttiin paljon. Olen jo aiemmin pistänyt merkille, että oma ohjausvaihtoehtorepertuaarini on muita ohjaajia niukempi ja että omalle ohjaamiselleni asettamat ohjenuorat sekä helpottavat että vaikeuttavat ohjauksen suunnittelua. Merkittävin ohjenuora, joka rajoittaa eri ohjausvaihtoehtojani, on, että Jedi ei saisi koskaan leikata selkäni takana. Tämä poistaa ohjausvalikoimastani mm. sokkarit, flipit ja jaakotukset. Miksi olen päättänyt tehdä näin?

Jedin agilityohjausjärjestelmää suunnitellessani päätin panostaa siihen, että järjestelmä olisi koiralle mahdollisimman selkeä ja että valssit, takaaleikkaukset ja takaakierrot olisivat Jedille mahdollisimman vahvat. Järjestelmäni perustuu Greg Derretin ohjausjärjestelmään, mutta siihen on lisätty paljon suomalaisia ja pohjoismaalaisia mausteita. Olen alle listannut valintani vahvuuksia ja heikkouksia.

Sokkarin yms. (ohjaukset, joissa koira leikkaa ohjaajan takana) heikkoudet:

  • Sokkarin aikana tulee hetki, jolloin ohjaaja ei näe koiraa.
  • Jos sokkari tehdään myöhässä, koira hidastuu.
  • Koiralle, jolle tehdään sokkareita, täytyy rakentaa erittäin vahva ohjaavan käden puolelle tulo. Kun koira lähestyy ohjaajan takaa, se tulee yleensä ohjaajan lähimmän hartian ja katseen puolelle. Jos ohjaajan signaalit ovat epäselviä, voi koira leikata ohjaajan takana myös omatoimisesti.
  • ”Kaikki esteet ovat sallittuja.” Myös ohjaajan selän takana olevat esteet ovat potentiaalisesti sallittuja. Kun ohjaajan selän takaa leikkaaminen ei ole koiralle sallittua, osa esteistä on automaattisesti koiralle kiellettyjä, eivätkä ne yhtäkkiä muutu sallituiksi.
  • Voimakkain jarrutus koiralle on ohjaajan pysähtyminen ja ohjaajan rintamasuunnan kääntäminen kohti koiraa. Esimerkiksi jaakotuksessa koiraa jarrutetaan voimakkaasti ja annetaan lupa suorittaa ohjaajan selän takana oleva este. Mielestäni tässä on vaara, että ohjaamisen loogisuus heikentyy, sillä esimerkiksi valssissa koira ei saisi lipsua ohjaajan selän taakse.

Mitä menetän valinnallani?

  • Sokkarissa ohjaajan liike säilyy, jolloin myös koiran liike säilyy. Joillakin radoilla on paikkoja, joissa sokkari olisi kenties paras ohjaus. Omassa järjestelmässäni voin tehdä sokkareita, kun koira on putkessa, jolloin se ei näe, että tein sokkarin. Mutta tosiasia on, että joissakin paikoissa en pysty tekemään optimaalisinta ohjauskuviota.
  • Jaakotuksella voidaan kääntää koiraa erittäin tiukasti ja esteen jälkeen ohjaajan liike on kohti seuraavaa estettä ilman, että ylävartalo pyörähtää koiran mukana. Pyörähdys voi mahdollisesti lisätä koiran kaarrosta. Itse joudun miettimään tiukkoihin käännöksiin muita apuja, kuten puolivalssin (vastaisella kädellä kääntämisen) tai vedon erittäin kovalla suullisella käskytyksellä vahvistettuna, pitääkseni koiran kaarroksen tiukkana.
  • Niisto-sokkareissa, saksalaisissa yms. menetän juuri tuon käännöksen jälkeisen ylävartalon oikean suunnan, jolloin on vaara, että koiran käännös venyy.

Mitä saavutan valinnallani?

  • Merkittävin hyöty on mielestäni se, että Jedille blindcross bodyline eli hartialinja on erittäin voimakas signaali. Se haluaa aina tulla eteeni, mutta ei koskaan siten, että se leikkaisi selkäni takana. Minulla on yksi voimakas työkalu eli hartialinja, jonka kautta voin hahmottaa ohjaamiseni.
  • Jediin päin kääntyminen on erittäin voimakas jarrutus. Se ei suorita takanani olevia esteitä, ellen anna sille siihen lupaa kädellä, joka kääntää hartialinjani tehden esteistä sallittuja. Tämä asia ei liity niinkään sokkariin, vaan tuohon edellä mainittuun hartialinjaan
  • Ohjausrepertuaarin rajallisuus helpottaa ohjaussuunnitelman tekemistä. Monissa ratatilanteissa on useita eri ohjausmahdollisuuksia, mutta voin itse valita vain niistä, joissa koira ei leikkaa selän takaa.

Tähän mennessä olen ollut tyytyväinen valintaani. Minulla on rajalliset mahdollisuudet treenata, jolloin eri ohjaustekniikoiden hiomiseen ei ole liiaksi aikaa. Jättämällä osan tekniikoista/kuvioista pois voin keskittyä jäljelle jääviin perusohjauksiin. Viimeisen vuoden aikana olen useaan otteeseen arvioinut valintani järkevyyttä ja hyötyjä. Uskon, että tulen pitämään ohjenuorastani edelleen kiinni, mutta saatan tulevaisuudessa joissakin tilanteissa ottaa käyttöön ohjauskuvion, jossa Jedi saa leikata selkäni takaa. En usko, että tämän takia ”palan kiirastulessa”. Uskon pikemminkin, että johtuen siitä että selän takaa kulkeminen ei ole Jedille sallittua, uusi kuvio, esimerkiksi jaakotus, tulisi olemaan Jedille erittäin voimakkaasti toimiva ohjaus. Lähivuodet ja ennen kaikkea rataprofiilien kehitystrendit tulevat näyttämään, tulenko muuttamaan ohjausjärjestelmääni sokkareiden suhteen vai en.


torstai 30. syyskuuta 2010

Keinuprojekti


Jedin keinun suorittamisessa on ollut aina parantamisen varaa. Viime aikoina suoritus on tullut erittäin hitaaksi ja Jedi on keinulla erittäin epävarma. Kesän aikana rakensin korkeussäädettävän keinun, mutta sekään ei tuonut asiaan välitöntä helpotusta. Ongelmaa analysoituani ja E&E kirjan myötä olen päättänyt palata keinuharjoittelussa takaisin alkutekijöihin. Alla on koulutussuunnitelmani.


Tavoite

Jedi haluaa suorittaa keinun iloisena, itsenäisesti ja ilman ohjaajan apua. Jedille on kristallin kirkasta keinun oikea suoritustapa ja se tunnistaa suullisen keinu-käskyn. Keinua suorittaessaan se juoksee keinulaudan päähän, siirtää painoa takajaloille ja nyökkää kuonollaan jääden kontaktille siten, että kaikki neljä jalkaa ovat kontaktilla.

Koulutuksen filosofia

Keinu on haastava este, koska:

  • Suoritukseen kuuluu liikkuva pinta
  • Maahan osuessaan keinu paukahtaa ja hypähtää hieman takaisin ylöspäin
  • Koira voi sekoittaa puomin ja keinun
  • Keinuja on erilaisia ja niiden liike voi olla erilainen ja niiden pitämät äänet vaihtelevat

Tästä johtuen tavoitteeni on E&E teesien mukaisesti opettaa Jedi rakastamaan liikettä ja ääntä.

Liikkeen opettamisen välivaiheet

  • (Opetan jedin nousemaan paikallaan olevalle (tasapaino)laudalle)
  • Opetan Jedin pyytämään liikettä – Jedi nyökkää -> heilautan lautaa ja palkitsen namilla
  • Opetan Jedin liikuttamaan lautaa itse – Jedi liikkuu siten, että lauta heilahtaa -> naksu ja nami
  • Opetan Jedin vaatimaan liikettä – laudan heiluttaminen on vaikeaa ja Jedin on tehtävä töitä, että saa sen liikkumaan

Äänen opettamisen välivaiheet

  • Ehdollistan Jedin klassisesti erilaisiin ääniin (ääni->nami)
  • Opetan Jedin pyytämään ääntä – Jedi tekee tempun ->tuotan äänen ja palkitsen namilla (eli ihan niin kuin klikkeri, mutta ääni voi olla esim. räminä)
  • Opetan Jedin tekemään ääntä – Jedi tökkää kuonolla tai tassulla tavarakasaa, joka hajoaa äänekkäästi
  • Opetan Jedin vaatimaan ääntä – sama kuin edellä mutta tavarakasa on vaikea hajottaa

Taitojen yhdistäminen keinulla

Ehdollistan Jedin klassisesti erilaisten keinujen ääneen – paukahdus->nami

Liike:

Opetan Jedille halutun käytöksen keinun päässä (neljä jalkaa kontaktilla ja nyökkäys) – imutan Jedin kontakille ->avustaja nostaa laudan ylös Jedin edelleen syödessä namia kädestä ->poistan namikäden-> odotan, että Jedi nyökkää -> avustaja laskee/heiluttaa keinua hieman alas -> palkkaus kädestä namilla -> Jedin syödessä namia, avustaja nostaa keinun yläasentoon -> nyökkäys ja nami jne.

Ääni ja maahan osuminen:

Kun yllä oleva onnistuu kasvatetaan liikkeen määrää ja lisätään siihen laudan osuminen maahan ja paukahtaminen.

Luvan kanssa keinulta lähtö:

Kun ääni ja maahan osuminen sujuvat, lisään harjoitukseen kontaktilta luvan kanssa lähtemisen.

Keinun alkuosan lisääminen:

Avustaja pitää lautaa ylhäällä ja Jedi nousee laudalle ja juoksee sen päähän, jotta lauta liikkuisi ja pitäisi ääneen. E&E ajatuksen mukaan koira ei ajattele gravitaation hoitavan keinun liikettä vaan koira ajattelee, että kun se juoksee laudan päähän se saa aikaan liikettä ja ääntä – jotka ovat superhyvä juttu.

Viimeisenä steppinä tulee avustajan häivyttäminen ja opitun taidon yleistäminen erilaisille keinuille.


Koulutussuunnitelmasta tuli pitkä ja pienempiä vaiheita jäi puuttumaan. Tiedän, että tämä tulee toimimaan. Ajatus on hyvä, motivaatio korkea ja Jedi on pätevä.

maanantai 27. syyskuuta 2010

E&E agilityseminaari 24-26.9.

Agility Right from the Start –kirjan tekijät Eva Bertilsson ja Emelie Johnsson Vegh (E&E) Ruotsista olivat viime viikonloppuna Caniksen järjestämässä agilityseminaarissa kouluttamassa suomalaisia koirakoita. Olen syksyn aikana lueskellut E&E:n tiiliskiveä (440 sivua) ja löytänyt siitä paljon hyviä ideoita ja ajatuksia omaan harjoitteluuni ja kouluttamiseen. Osallistuin seminaariin bc Jedin kanssa ja tavoitteena oli saada lisää ajatuksia sekä selventää joitakin kirjassa esille tulleita asioita.

E&E perustavat kouluttamisen klikkerikoulutuksen periaatteisiin ja kantavana teemana oli koiran halu vapaaehtoisesti tarjota ja tehdä suoritettavaa asiaa. Klikkeriajatusten mukaisesti he jakavat opeteltavan asian pienen pieniin palasiin ja rakentavat palasista valmiin suorituksen. E&E pitävän harjoittelun kulmakivinä:

  • Focus - koira ja ohjaaja keskittyvät harjoitukseen
  • Intensity – intensiteetti, harjoittelu on tehokasta ja nopeaa
  • Handling system – ohjaaja noudattaa ohjausjärjestelmäänsä kaikissa olosuhteissa (vaikka harjoiteltava asia ei olisikaan ohjaukseen liittyvä)

Kurssin mielenkiintoisinta antia oli siirtymiset harjoitusten välillä (transports). E&E korostavat todella paljon siirtymisiä harjoitusten ja toistojen välissä. Itse asiassa, heidän koulutuslähestymistapansa olisi erittäin vaikea toteuttaa, ilman että koira huomioitaisiin koko ajan myös toistojen välissä ja siirtymisissä eri pisteiden välillä harjoituksen aikana. Seminaarissa harjoiteltiin neljää eri siirtymistapaa:

  • Treat magnet eli imuttaminen namilla siten, että koiran kuono on koko ajan kiinni kädessä
  • Taluttaminen pannasta
  • Koiran on kiinni lelussa (vetoleikki)
  • Koiran nostaminen syliin

Lyhykäisyydessään E&E halusivat harjoituksen menevän seuraavasti:

  1. Koira tarjoaa haluttua temppua tai jotakin halutun suuntaista (klick!)
  2. Koira palkataan
  3. Palkkauksesta siirrytään suoraan siirtymiseen ja siirrytään takaisin aloituspisteeseen
  4. Kun siirtyminen loppuu koira tarjoaa uudestaan haluttua temppua….

Jos koira epäonnistui tempussa, johdatettiin se jollakin siirtymistavalla uudestaan lähtöpisteeseen. Siirtymisen päättyminen tapahtui lennossa eli koira ja ohjaaja olivat liikkeessä, josta koira sai lähteä uudestaan tarjoamaan haluttua temppua. Tämä on olennainen osa E&E ajatusta miten yhdistää lähteminen luvan kanssa ja milloin koira saa tarjota temppua. Tilanteessa, jossa siirtyminen päättyy liikkeen aikana saa koira tarjota tekemistä automaattisesti. Jos ohjaaja ja koira pysähtyvät on koiran odotettava lupaa lähteä liikenteeseen. Tästä johtuen paikallaan olevaa lähtöä voi käyttää vain kun koira tekee jotakin jota se jo osaa. E&E mukaan tästä on etuna mm., että koira tekee lähtöjä vain kun se tietää mitä sen kuuluu tehdä, minkä takia lähtöön on helppo saada vauhtia ja räjähtävyyttä. Siirtymisten tärkeä etu on myös siinä, että koira ja ohjaaja tekevät harjoitusta koko ajan yhdessä eikä koira jää hetkeksikään ilman ohjaajan huomioita. Jotta koiran ohjaaja voi ottaa koulutusohjaajalta palautetta suoritusten välissä, on koiralla myös oltava parkkipaikka (matto, häkki tms.), jossa se voi odottaa sillä aikaa kun ohjaaja kuuntelee palautetta.

Ennakko-odotuksistani huolimatta koulutus muistutti hyvin paljon ”perinteistä” agilitykoulutusta ja erona oli lähinnä koiran palkkaamisen tarkkuus, ajoitus ja systemaattisuus – kurssin aikana myös koirat, joilla oli keskittymisvaikeuksia harppoivat eteenpäin koulutuksessa olosuhteiden haastavuudesta huolimatta. Oma koirani oli kurssin kokeneemmasta päästä, joten oli mukava nähdä miten nuoret ja kokemattomat koirat vastasivat harjoituksiin ja hyötyivät siitä, että niillä ei ollut harjoituksen aikana mahdollisuutta keskittyä muuhun kuin ohjaajaansa.

Olen kaikin puolin tyytyväinen seminaarin antiin. Sain uusia ajatuksia ja E&E:n kirjassa esitettyihin asioihin tuli lisää valaistusta. Sain myös lääkkeitä siihen miten ratkaista minun ja Jedin tämän hetken ongelmia. Seuraavassa kirjoituksessa kerron, miten aion ratkaista keinuongelmamme E&E esittämien perusteiden pohjalta.

torstai 2. syyskuuta 2010

Mitä agility on?

Kesän aikana törmäsin useita kertoja vanhoihin tututtuihin ja sukulaisiin, joiden kanssa keskustelu siirtyi usein kesäsuunnitelmiin. Löysin itseni lukuisia kertoja selittämässä mistä agilityssä on oikein kyse. Selitykset vaihtelivat hieman riippuen kuulijasta ja tilanteesta. Joillekin kerroin lajin olevan liikunnallinen koiraharrastusmuoto kun taas osalle totesin, että kyseessä on laji, joka on vähän niin kuin esteratsastusta, mutta ohjaaja ei ole koiran selässä. Milläköhän kaikilla muilla tavoilla lajin harrastajat ovat agilityä sitä tuntemattomille kuvailleet?

Hyvä kuvaus agilitystä löytyy, yllätys yllätys, lajin säännöistä. Agilityn kilpailusääntöjen (2008) pykälässä 5 kirjoitetaan:

"Agility on liikunnallinen ja urheilullinen kilpailulaji, jossa koirakolta vaaditaan taitoa, nopeutta ja hyvää yhteistoimintaa. Tarkoituksena on, että koirakko suorittaa kilpailuradan virheettömästi ja mahdollisimman nopeasi. Parhaimmillaan kilpailusuoritus on ohjaajan ja koiran saumatonta yhteistyötä. Agilitykilpailun tarkoituksena on selvittää keskenään kilpailevien koirakoiden välinen paremmuus." (korostukset lisätty)

Tuohon päälle, vielä muutama kuvaus esteistä ja lajin pääasiat lienee kuvattu riittävällä tarkkuudella. Lajin kuvaus herättää minussa monia ajatuksia. Miten lajin ”liikunnallisuus ja urheilullisuus” näkyvät lajin harrastajien arjessa? Uskon, että meillä harrastajilla on vielä pitkä matka monien muiden urheilulajien harrastajien tasolle esimerkiksi oman kehon liikkuvuuden ja huollon kehittämisessä. Luulen, että monien räjähtävien ja paljon suunnanmuutosta vaativien lajien valmentajat olisivat kauhuissaan, jos tietäisivät millaisella lämmittelyllä (tai pikemminkin sen puutteella) agilityohjaajat suoritukseensa monesti lähtevät. Olen itse harrastanut lajia vasta noin viisi vuotta ja sen aikana on mielestäni tapahtunut paljon koirien lämmittelyn, jäädyttelyn ja lihashuollon saralla. Agilitykoirat ovat koiraurheilijoita, mikä meidän omistajien tulisi muistaa. Lisäksi kun vielä muistetaan, että olemme itsekin urheilijoita, niin monet vammat pystytään välttämään.

Taitoa, nopeutta ja hyvää yhteistoimintaa. Taito ja nopeus ovat helppoja asioita ymmärtää. Nopeus=matka/aika. Taito puolestaan on jokin asia, jonka koira tai omistaja osaa. Harjoittelussa on kyse taidon lisäämistä ja tavoitteena on saavuttaa taso, jossa asian pystyy tekemään automaattisesti ilman mahdottomia henkisiä ja fyysisiä ponnisteluita. ”Hyvä yhteistoiminta” ja ”saumaton yhteistyö” ovat hieman haastavampia selittää. Monesti kuulee puhuttava, että koiralla ja ohjaajalla on hyvä suhde. Suomalaisen agiltyn historian merkkiteoksessa Agility ABC (Gumbler & Husso, 1992) –kirjassa, hyvää suhdetta käsitellään kokonaisen luvun verran. Olen siitä poiminut alle muutamia kohtia:

"Kosketus, hallinta, suhde, ote, kontakti, kontrolli, yhteinen sävel…henkimaailman juttu? Tämä on hyvin tärkeä luku kirjassa. Siksi onkin masentavaa, kun vallitsee suuri epäselvyys siitä, mitä “oikeaa “ nimeä asiasta käytettäisiin.

Kokonaisuutena voidaan yrittää kuvata asia siten, että touch on se “kultainen lanka” (joka kuitenkin on näkymätön) ihmisen ja koiran välillä. Se ei välttämättä ole käsky, ele, ei edes katse vaan olotila, johon molemmat ovat virittyneet… tai viritetty. Voit joskus aistia sen aikuisten ihmisten maailmassa kun Lauren Bacall ja Humprey Bogart katsovat toisiaan.

Touch on korkein kommunikaation muoto ihmisen ja koiran välillä ennen täydellistä ajatuksenlukua."


Agility alkeistu huipulle – kirjassa (Vilander & Nykänen, 2003), puolestaan todetaan:

"Sinulla on hyvä suhde koiraasi, kun se on luottavainen ja rauhallinen kanssasi. Teillä on kivaa yhdessä, ettekä kumpikaan aiheuta toisillenne stressiä… Kun suhde on kunnossa, koira haluaa tehdä kanssasi yhteistyötä ja oppii asiat nopeasti."

Itse olen yrittänyt purkaa yhteistyön ja hyvän yhteistoiminnan seuraaviin elementteihin:




  • Koiran motivaation pitää olla kohdallaan. Tätä käsittelin jo asennetta –kirjoituksessa.
  • Kovan itseluottamus on puolestaan rakennettu koiralle määrätietoisella ja positiivisuutta tihkuvilla koulutusmenetelmillä. Kovalla itseluottamuksella varustettu koira uskaltaa tehdä myös virheitä ja laittaa itsensä täysillä likoon. Olennainen osa itseluottamusta on myös hyvä taitotaso.
  • Ymmärryksellä tarkoitan sitä, että koira ja ohjaaja puhuvat samaa kieltä. Koira osaa lukea ohjausta ja ohjaaja puolestaan antaa koiralle selkeitä ja mahdollisimman vähän ristiriitaisia viestejä. Mielestäni tämä onnistuu parhaiten systemaattisen ja harkitun ohjausjärjestelmän avulla.

Uskon, että kun motivaatio, itseluottamus ja ymmärrys ovat kohdallaan niin koira ja ohjaaja voivat tehdä saumatonta yhteistyötä, jonka seurauksena suoritukseen tulee myös vauhtia.

torstai 19. elokuuta 2010

Asennetta!

Blogin ylläpito vaatii asennetta. Pari viikkoa ehti jo vierähtämään edellisestä kirjoituksesta ja alussa asettamani tavoite päivityksestä parin viikon välein oli valahtaa pakkasen puolelle.

Lupasin tehtäväkeskeisyys –jutussa palata myöhemmin siihen, mitä tarkoitan kun ”koira työskentelee hyvällä asenteella ja itsevarmasti”. Asenne-sanaa käytetään monissa yhteyksissä, mutta sen määrittely ei ole helppoa. Wikipedia kertoo, että psykologiassa asenne tarkoittaa, johonkin sosiaalisesti merkitykselliseen kohteeseen liittyvää myönteistä tai kielteistä suhtautumistapaa. Mitä tämä voisi tarkoittaa koirien suhtautumisessa agilityyn?

Hankalissa tilanteissa kannattaa tukeutua itseään fiksumpiin tahoihin – niin aion tehdä tässäkin tapauksessa. Salme Mujunen on kirjassaan Saalisvietti koiraharrastuksessa onnistunut pukemaan sanoiksi sen, mitä tarkoitan hyvällä asenteella. Sivulla 20 hän kirjoittaa:

”Lopullinen tavoite ja ideaali kaikessa koirankoulutuksessa ja kaikissa koiraharrastuslajeissa on rakentaa suoritus, jota suorittaa itsevarma ja aktiivinen koira. Tällaisesta koirasta huokuu todellinen saalistaja ja sen käytöksestä ei vähäisessä määrinkään näy saaliseläimen pelkoa tai epävarmuutta. Saalistaja ei työskentele nöyristellen tai anteeksi pyydellen, vaan se toteuttaa ohjaajaltaan saamansa käskyt itsevarmasti, nopeasti ja voimakkaasti. Koirankoulutus on epäonnistunut, jos lopputuloksena on ohjaajaansa väistelevä koira. Tällainen näky on saalistajan irvikuva. Koiran ensiluokkaisessa suorituksessa on parhaimmillaan läsnä myös ripaus röyhkeyttä. Ei röyhkeyttä tai kuuliaisuuden puutetta ohjaajansa kohtaan, vaan säästelemätöntä suoritusvoimaa.” (korostukset lisätty)

Minulle koiran hyvä työskentelyasenne tarkoittaa juuri Salmen kuvaamaa itsevarmuutta, voimakkuutta sekä röyhkeyttä. Omassa koulutuksessani pyrin tukemaan hyvän työskentelyasenteen muodostumista mm.

  • Käytän saalisviettiä palkkaamisessa mahdollisimman paljon. Pyrin löytämään keinoja säätää koiran vireystasoa tehtävään tai opeteltavaan asiaan sopivaksi.
  • En käytä koulutuksessa kieltoja, ts. en merkkaa vääriä suorituksia muulla tavoin kuin, että väärästä suorituksesta ei seuraa palkkiota tai, että suoritus keskeytyy. Itseäni varten voin sanoa ”höpsis, menipä huonosti”, mutta tarkoituksena ei ole torua koiraa.
  • Pyrin kouluttamaan teknisesti taitavan koiran, mikä on tärkeä osa koiran itseluottamuksen rakentamisessa.

Hyvän asenteen luominen koiralle, ei välttämättä ole helppo tehtävä. Osa koirista voi olla niin innokkaita tekemisestä, että ne eivät keskity suorittamaan tehtäväänsä ja sivusta katsottuna koiran työskentelyä voi kuvata termillä: Vauhti 100 - Äly nolla. Toisaalta jarrut päällä työskentelevä koira voi vaikuttaa ahdistuneelta tai haluttomalta. Ehkäpä hyvällä asenteella työskentelevää koiraa voisi kuvata Salmen tekstin lisäksi sanoilla: keskittynyt, kuulolla, halukas työskentelemään. Tätä ajatusta, ajatusta koiran ja ohjaajan välisestä linkistä, voisi pohtia jatkossa hieman lisää.

Näin se tämäkin juttu saavutti sopivan päätöksen. Kirjoittaminen on ollut yllättävän helppoa, kunhan pääsee vauhtiin. Toivottavasti olen onnistunut herättämään ajatuksia – itse ainakin olen saanut omia aivolohkojani parempaan pakettiin – vielä kun osaisin koulutuskentällä painella automaattisesti oikeita tangentteja.

t. jr

maanantai 2. elokuuta 2010

Tavoitteena tehtäväkeskeinen koira

Nuorimman agilitykoirani (bc Jedi, synt. 12/2006) myötä, olen miettinyt tai joutunut miettimään paljon ihanneagilitykoiraani. Jedin pentuaikana mietin, haluanko koirani työskentelevän raivokkaasti ja esteille voimakkaasti ampuvasti vai miellyttäisikö minua enemmän ohjaajaan voimakasta kontaktia pitävä koira.

Agilitykentän laidalla usein käytettyjä termejä ovat ohjaajahakuinen tai estehakuinen koira. Pallottelin mielessäni tätä koiran ensisijaista mielenkiinnon kohdetta ja mietin kumpaa käyttäymistä halusin nuorella koirallani ensisijaisesti ruokkia. Välillä minusta tuntui, että löysin sopivan ja valmiin ajatuksen koiran ihannetyöskentelystä, todetakseni muutaman viikon päästä, että ajatus ei kuitenkaan ollut vielä lopullinen. Samoihin aikoihin suoritin NLP Practioner kurssin, jossa opin kiinnittämään erityistä huomiota sanoihin ja niiden valtavan suureen merkitykseen. Kurssin myötä ymmärsin, että ongelmani ei ollut niinkään koiran ihannetyöskentelyn kuvaaminen (miltä työskentely näyttää?) vaan tämän työskentelyn kuuvaavien oikeiden sanojen löytäminen.

Nyt muutaman vuoden pohdiskelun jälkeen olen mielestäni löytänyt oikeat sanat kuvaamaan ihanneagilitykoiraani tai pikemminkin agilitykoiran ihannetyöskentelyä. Ihanteeni ei ole koira, joka pitää jatkuvasti voimakasta kontaktia ohjaajansa ja irtoaa työskentelemään itsenäisesti vain voimakkaan käskytyksen myötä ja ohjauksen perustuen pitkälti ohjaajaan liikkeeseen. Ihanne ei ole myöskään koira, joka suorittaa rataa itsenäisesti lukiten esteitä omatoimisesti ohjaajan keskittyessä pitelemään ja kontrolloimaan koiran vauhtia. Minun ihanteeni on tehtäväkeskeinen koira.

Tehtäväkeskeinen koira











En väitä, että olisin vieläkään täysin tyytyväinen lopputulokseen, mutta uskon että olen saavuttanut jo jonkilaisen mielenrauhan asian tiimoilta. Niinikään uskon, että monen muunkin agilityharrastajan mielestä koiran ihannetyöskentely estekeskeinen-ohjaajakeskeinen -akselilla sijoittuu jonnekin näiden ääripäiden väliin ja että sopivan pisteen löytäminen riippuu ennen kaikkea koiran ja ohjaajan lähtökohdista ja mieltymyksistä. Mielestäni yksi agilityn hienoksista piilee juuri tämän optimaalisen tasapainopisteen etsimisessä ja löytämisessä.

Jos sanat ovat tärkeitä, niin mitä sanoja itse käyttäisin kuvaamaan tehtäväkeskeistä koiraa ja tällaisen koirakon työskentelyä? Mielestäni merkittävimmät tehtäväkeskeisyyden elementit ovat:
  • Tehtäväkeskeinen koira pystyy suorittaman esteet täysin itsenäisesti kaukana ohjaajasta ja se pystyy myös työskentelemään tarkasti ohjaajan lähellä paineistumatta
  • Koiralla on hyvä ärsykekontrolli eli se osaa ohjaajan sille eri tavoin antamat käskyt ja vihjeet ja se seuraa aktiivisesti ohjaajan ohjausta (liike, vartalo, suulliset käskyt)
  • Luottamus - koiran itseluottamus ja ohjaan luottamus koiraan. Tämä saavutetaan selkeän ohjaamisen (ohjausjärjestelmä) ja hyvän peruskoulutuksen myötä
  • Asenne - tehtävän saatuaan koira työskentelee hyvällä asenteella ja itsevarmasti (palaan tähän jossakin myöhemmässä kirjoituksessa)
Käytännössä tehtäväkeskeisen koiran työskentelyä voisi kuvailla sellaiseksi, jossa koira lähetetään suorittamaan itsenäisesti tehtävää (radan pätkä tai vaikkapa ihan yksittäinen este), jonka aikana ohjaaja siirtyy seuraavan tehtävän lähetyspaikkaan. Siirtymisen aikana ohjaaja tukee koiran työskentelyä esim. vartalo-ohjauksella mutta tehtävän saatuaan koira pystyisi suorittamaan sen myös ilman ohjaajan tukea. Tehtävää suorittaessaan koiralla on luottamus siihen, että se tekee oikeaa asiaa vaikka ohjaaja onkin siirtymässä radalla jo kohti seuraavaa tilannetta. Tärkeää on huomata, että yksittäinen estekin voi olla tehtävä tai se voi koostua useamman esteen kuviosta.

Tällä hetkellä käytän koiran työskentelyn kuvaamisessa näitä sanoja, mutta jos vanhat ennusmerkit pitävät paikkansa tulevat nämäkin ajatukset ja sanat vielä hioutumaan viikkojen, kuukausien ja vuosien saatossa.

t. jr

Suo, kuokka ja Juha

Tästä se lähtee, elämäni ensimmäinen blogi. Blogin tavoitteena on tarjota itselleni foorumi, jonne tuottaa ajatuksia agilitystä ja vähän muustakin jäsenneltynä ja kirjallisessa muodossa. Usein ajatukset pyörivät päässä kuplivana mössönä eikä selkeää kootua järjestystä tunnu syntyvän. Toivon, että blogin ylläpitäminen auttaa tuomaan järjestystä asiaan. Tavoitteena on tuottaa merkintä syksyn aikana vähintään parin viikon välein ja arvioida blogin ylläpitämistä vuoden vaihteessa.

t. jr