Hae tästä blogista

torstai 30. syyskuuta 2010

Keinuprojekti


Jedin keinun suorittamisessa on ollut aina parantamisen varaa. Viime aikoina suoritus on tullut erittäin hitaaksi ja Jedi on keinulla erittäin epävarma. Kesän aikana rakensin korkeussäädettävän keinun, mutta sekään ei tuonut asiaan välitöntä helpotusta. Ongelmaa analysoituani ja E&E kirjan myötä olen päättänyt palata keinuharjoittelussa takaisin alkutekijöihin. Alla on koulutussuunnitelmani.


Tavoite

Jedi haluaa suorittaa keinun iloisena, itsenäisesti ja ilman ohjaajan apua. Jedille on kristallin kirkasta keinun oikea suoritustapa ja se tunnistaa suullisen keinu-käskyn. Keinua suorittaessaan se juoksee keinulaudan päähän, siirtää painoa takajaloille ja nyökkää kuonollaan jääden kontaktille siten, että kaikki neljä jalkaa ovat kontaktilla.

Koulutuksen filosofia

Keinu on haastava este, koska:

  • Suoritukseen kuuluu liikkuva pinta
  • Maahan osuessaan keinu paukahtaa ja hypähtää hieman takaisin ylöspäin
  • Koira voi sekoittaa puomin ja keinun
  • Keinuja on erilaisia ja niiden liike voi olla erilainen ja niiden pitämät äänet vaihtelevat

Tästä johtuen tavoitteeni on E&E teesien mukaisesti opettaa Jedi rakastamaan liikettä ja ääntä.

Liikkeen opettamisen välivaiheet

  • (Opetan jedin nousemaan paikallaan olevalle (tasapaino)laudalle)
  • Opetan Jedin pyytämään liikettä – Jedi nyökkää -> heilautan lautaa ja palkitsen namilla
  • Opetan Jedin liikuttamaan lautaa itse – Jedi liikkuu siten, että lauta heilahtaa -> naksu ja nami
  • Opetan Jedin vaatimaan liikettä – laudan heiluttaminen on vaikeaa ja Jedin on tehtävä töitä, että saa sen liikkumaan

Äänen opettamisen välivaiheet

  • Ehdollistan Jedin klassisesti erilaisiin ääniin (ääni->nami)
  • Opetan Jedin pyytämään ääntä – Jedi tekee tempun ->tuotan äänen ja palkitsen namilla (eli ihan niin kuin klikkeri, mutta ääni voi olla esim. räminä)
  • Opetan Jedin tekemään ääntä – Jedi tökkää kuonolla tai tassulla tavarakasaa, joka hajoaa äänekkäästi
  • Opetan Jedin vaatimaan ääntä – sama kuin edellä mutta tavarakasa on vaikea hajottaa

Taitojen yhdistäminen keinulla

Ehdollistan Jedin klassisesti erilaisten keinujen ääneen – paukahdus->nami

Liike:

Opetan Jedille halutun käytöksen keinun päässä (neljä jalkaa kontaktilla ja nyökkäys) – imutan Jedin kontakille ->avustaja nostaa laudan ylös Jedin edelleen syödessä namia kädestä ->poistan namikäden-> odotan, että Jedi nyökkää -> avustaja laskee/heiluttaa keinua hieman alas -> palkkaus kädestä namilla -> Jedin syödessä namia, avustaja nostaa keinun yläasentoon -> nyökkäys ja nami jne.

Ääni ja maahan osuminen:

Kun yllä oleva onnistuu kasvatetaan liikkeen määrää ja lisätään siihen laudan osuminen maahan ja paukahtaminen.

Luvan kanssa keinulta lähtö:

Kun ääni ja maahan osuminen sujuvat, lisään harjoitukseen kontaktilta luvan kanssa lähtemisen.

Keinun alkuosan lisääminen:

Avustaja pitää lautaa ylhäällä ja Jedi nousee laudalle ja juoksee sen päähän, jotta lauta liikkuisi ja pitäisi ääneen. E&E ajatuksen mukaan koira ei ajattele gravitaation hoitavan keinun liikettä vaan koira ajattelee, että kun se juoksee laudan päähän se saa aikaan liikettä ja ääntä – jotka ovat superhyvä juttu.

Viimeisenä steppinä tulee avustajan häivyttäminen ja opitun taidon yleistäminen erilaisille keinuille.


Koulutussuunnitelmasta tuli pitkä ja pienempiä vaiheita jäi puuttumaan. Tiedän, että tämä tulee toimimaan. Ajatus on hyvä, motivaatio korkea ja Jedi on pätevä.

maanantai 27. syyskuuta 2010

E&E agilityseminaari 24-26.9.

Agility Right from the Start –kirjan tekijät Eva Bertilsson ja Emelie Johnsson Vegh (E&E) Ruotsista olivat viime viikonloppuna Caniksen järjestämässä agilityseminaarissa kouluttamassa suomalaisia koirakoita. Olen syksyn aikana lueskellut E&E:n tiiliskiveä (440 sivua) ja löytänyt siitä paljon hyviä ideoita ja ajatuksia omaan harjoitteluuni ja kouluttamiseen. Osallistuin seminaariin bc Jedin kanssa ja tavoitteena oli saada lisää ajatuksia sekä selventää joitakin kirjassa esille tulleita asioita.

E&E perustavat kouluttamisen klikkerikoulutuksen periaatteisiin ja kantavana teemana oli koiran halu vapaaehtoisesti tarjota ja tehdä suoritettavaa asiaa. Klikkeriajatusten mukaisesti he jakavat opeteltavan asian pienen pieniin palasiin ja rakentavat palasista valmiin suorituksen. E&E pitävän harjoittelun kulmakivinä:

  • Focus - koira ja ohjaaja keskittyvät harjoitukseen
  • Intensity – intensiteetti, harjoittelu on tehokasta ja nopeaa
  • Handling system – ohjaaja noudattaa ohjausjärjestelmäänsä kaikissa olosuhteissa (vaikka harjoiteltava asia ei olisikaan ohjaukseen liittyvä)

Kurssin mielenkiintoisinta antia oli siirtymiset harjoitusten välillä (transports). E&E korostavat todella paljon siirtymisiä harjoitusten ja toistojen välissä. Itse asiassa, heidän koulutuslähestymistapansa olisi erittäin vaikea toteuttaa, ilman että koira huomioitaisiin koko ajan myös toistojen välissä ja siirtymisissä eri pisteiden välillä harjoituksen aikana. Seminaarissa harjoiteltiin neljää eri siirtymistapaa:

  • Treat magnet eli imuttaminen namilla siten, että koiran kuono on koko ajan kiinni kädessä
  • Taluttaminen pannasta
  • Koiran on kiinni lelussa (vetoleikki)
  • Koiran nostaminen syliin

Lyhykäisyydessään E&E halusivat harjoituksen menevän seuraavasti:

  1. Koira tarjoaa haluttua temppua tai jotakin halutun suuntaista (klick!)
  2. Koira palkataan
  3. Palkkauksesta siirrytään suoraan siirtymiseen ja siirrytään takaisin aloituspisteeseen
  4. Kun siirtyminen loppuu koira tarjoaa uudestaan haluttua temppua….

Jos koira epäonnistui tempussa, johdatettiin se jollakin siirtymistavalla uudestaan lähtöpisteeseen. Siirtymisen päättyminen tapahtui lennossa eli koira ja ohjaaja olivat liikkeessä, josta koira sai lähteä uudestaan tarjoamaan haluttua temppua. Tämä on olennainen osa E&E ajatusta miten yhdistää lähteminen luvan kanssa ja milloin koira saa tarjota temppua. Tilanteessa, jossa siirtyminen päättyy liikkeen aikana saa koira tarjota tekemistä automaattisesti. Jos ohjaaja ja koira pysähtyvät on koiran odotettava lupaa lähteä liikenteeseen. Tästä johtuen paikallaan olevaa lähtöä voi käyttää vain kun koira tekee jotakin jota se jo osaa. E&E mukaan tästä on etuna mm., että koira tekee lähtöjä vain kun se tietää mitä sen kuuluu tehdä, minkä takia lähtöön on helppo saada vauhtia ja räjähtävyyttä. Siirtymisten tärkeä etu on myös siinä, että koira ja ohjaaja tekevät harjoitusta koko ajan yhdessä eikä koira jää hetkeksikään ilman ohjaajan huomioita. Jotta koiran ohjaaja voi ottaa koulutusohjaajalta palautetta suoritusten välissä, on koiralla myös oltava parkkipaikka (matto, häkki tms.), jossa se voi odottaa sillä aikaa kun ohjaaja kuuntelee palautetta.

Ennakko-odotuksistani huolimatta koulutus muistutti hyvin paljon ”perinteistä” agilitykoulutusta ja erona oli lähinnä koiran palkkaamisen tarkkuus, ajoitus ja systemaattisuus – kurssin aikana myös koirat, joilla oli keskittymisvaikeuksia harppoivat eteenpäin koulutuksessa olosuhteiden haastavuudesta huolimatta. Oma koirani oli kurssin kokeneemmasta päästä, joten oli mukava nähdä miten nuoret ja kokemattomat koirat vastasivat harjoituksiin ja hyötyivät siitä, että niillä ei ollut harjoituksen aikana mahdollisuutta keskittyä muuhun kuin ohjaajaansa.

Olen kaikin puolin tyytyväinen seminaarin antiin. Sain uusia ajatuksia ja E&E:n kirjassa esitettyihin asioihin tuli lisää valaistusta. Sain myös lääkkeitä siihen miten ratkaista minun ja Jedin tämän hetken ongelmia. Seuraavassa kirjoituksessa kerron, miten aion ratkaista keinuongelmamme E&E esittämien perusteiden pohjalta.

torstai 2. syyskuuta 2010

Mitä agility on?

Kesän aikana törmäsin useita kertoja vanhoihin tututtuihin ja sukulaisiin, joiden kanssa keskustelu siirtyi usein kesäsuunnitelmiin. Löysin itseni lukuisia kertoja selittämässä mistä agilityssä on oikein kyse. Selitykset vaihtelivat hieman riippuen kuulijasta ja tilanteesta. Joillekin kerroin lajin olevan liikunnallinen koiraharrastusmuoto kun taas osalle totesin, että kyseessä on laji, joka on vähän niin kuin esteratsastusta, mutta ohjaaja ei ole koiran selässä. Milläköhän kaikilla muilla tavoilla lajin harrastajat ovat agilityä sitä tuntemattomille kuvailleet?

Hyvä kuvaus agilitystä löytyy, yllätys yllätys, lajin säännöistä. Agilityn kilpailusääntöjen (2008) pykälässä 5 kirjoitetaan:

"Agility on liikunnallinen ja urheilullinen kilpailulaji, jossa koirakolta vaaditaan taitoa, nopeutta ja hyvää yhteistoimintaa. Tarkoituksena on, että koirakko suorittaa kilpailuradan virheettömästi ja mahdollisimman nopeasi. Parhaimmillaan kilpailusuoritus on ohjaajan ja koiran saumatonta yhteistyötä. Agilitykilpailun tarkoituksena on selvittää keskenään kilpailevien koirakoiden välinen paremmuus." (korostukset lisätty)

Tuohon päälle, vielä muutama kuvaus esteistä ja lajin pääasiat lienee kuvattu riittävällä tarkkuudella. Lajin kuvaus herättää minussa monia ajatuksia. Miten lajin ”liikunnallisuus ja urheilullisuus” näkyvät lajin harrastajien arjessa? Uskon, että meillä harrastajilla on vielä pitkä matka monien muiden urheilulajien harrastajien tasolle esimerkiksi oman kehon liikkuvuuden ja huollon kehittämisessä. Luulen, että monien räjähtävien ja paljon suunnanmuutosta vaativien lajien valmentajat olisivat kauhuissaan, jos tietäisivät millaisella lämmittelyllä (tai pikemminkin sen puutteella) agilityohjaajat suoritukseensa monesti lähtevät. Olen itse harrastanut lajia vasta noin viisi vuotta ja sen aikana on mielestäni tapahtunut paljon koirien lämmittelyn, jäädyttelyn ja lihashuollon saralla. Agilitykoirat ovat koiraurheilijoita, mikä meidän omistajien tulisi muistaa. Lisäksi kun vielä muistetaan, että olemme itsekin urheilijoita, niin monet vammat pystytään välttämään.

Taitoa, nopeutta ja hyvää yhteistoimintaa. Taito ja nopeus ovat helppoja asioita ymmärtää. Nopeus=matka/aika. Taito puolestaan on jokin asia, jonka koira tai omistaja osaa. Harjoittelussa on kyse taidon lisäämistä ja tavoitteena on saavuttaa taso, jossa asian pystyy tekemään automaattisesti ilman mahdottomia henkisiä ja fyysisiä ponnisteluita. ”Hyvä yhteistoiminta” ja ”saumaton yhteistyö” ovat hieman haastavampia selittää. Monesti kuulee puhuttava, että koiralla ja ohjaajalla on hyvä suhde. Suomalaisen agiltyn historian merkkiteoksessa Agility ABC (Gumbler & Husso, 1992) –kirjassa, hyvää suhdetta käsitellään kokonaisen luvun verran. Olen siitä poiminut alle muutamia kohtia:

"Kosketus, hallinta, suhde, ote, kontakti, kontrolli, yhteinen sävel…henkimaailman juttu? Tämä on hyvin tärkeä luku kirjassa. Siksi onkin masentavaa, kun vallitsee suuri epäselvyys siitä, mitä “oikeaa “ nimeä asiasta käytettäisiin.

Kokonaisuutena voidaan yrittää kuvata asia siten, että touch on se “kultainen lanka” (joka kuitenkin on näkymätön) ihmisen ja koiran välillä. Se ei välttämättä ole käsky, ele, ei edes katse vaan olotila, johon molemmat ovat virittyneet… tai viritetty. Voit joskus aistia sen aikuisten ihmisten maailmassa kun Lauren Bacall ja Humprey Bogart katsovat toisiaan.

Touch on korkein kommunikaation muoto ihmisen ja koiran välillä ennen täydellistä ajatuksenlukua."


Agility alkeistu huipulle – kirjassa (Vilander & Nykänen, 2003), puolestaan todetaan:

"Sinulla on hyvä suhde koiraasi, kun se on luottavainen ja rauhallinen kanssasi. Teillä on kivaa yhdessä, ettekä kumpikaan aiheuta toisillenne stressiä… Kun suhde on kunnossa, koira haluaa tehdä kanssasi yhteistyötä ja oppii asiat nopeasti."

Itse olen yrittänyt purkaa yhteistyön ja hyvän yhteistoiminnan seuraaviin elementteihin:




  • Koiran motivaation pitää olla kohdallaan. Tätä käsittelin jo asennetta –kirjoituksessa.
  • Kovan itseluottamus on puolestaan rakennettu koiralle määrätietoisella ja positiivisuutta tihkuvilla koulutusmenetelmillä. Kovalla itseluottamuksella varustettu koira uskaltaa tehdä myös virheitä ja laittaa itsensä täysillä likoon. Olennainen osa itseluottamusta on myös hyvä taitotaso.
  • Ymmärryksellä tarkoitan sitä, että koira ja ohjaaja puhuvat samaa kieltä. Koira osaa lukea ohjausta ja ohjaaja puolestaan antaa koiralle selkeitä ja mahdollisimman vähän ristiriitaisia viestejä. Mielestäni tämä onnistuu parhaiten systemaattisen ja harkitun ohjausjärjestelmän avulla.

Uskon, että kun motivaatio, itseluottamus ja ymmärrys ovat kohdallaan niin koira ja ohjaaja voivat tehdä saumatonta yhteistyötä, jonka seurauksena suoritukseen tulee myös vauhtia.