Tarton koulutusmatka 14-15.4.2012

Saimme Riikan kanssa keväällä kutsun Tarton Suomalaisilta Eläinlääketieteen Opiskelijoilta (Suolet ry) tulla kouluttamaan Tartoon agilityä ja tokoa. Pakkasimme perjantaina koirat, kimpsut ja kampsut autoon ja käänsimme kokan kohti etelää. Perille Tartoon saavuimme myöhään illalla, jossa meitä oli Reine ystävineen ottamassa vastaan ja ohjastamassa majapaikkaan. Meille oli hoidettu majoitus yhden koulutuksiin osallistuvan suomalaisen opiskelijan luksuskämpästä Tarton cooleimmasta rakennuksesta. Kämpästä avautuivat huikeat näkymät yli Emajoen ja Tarton kaupungin. Kiitos Lindalla kortteerista!

Mahtavat kaupunkinäkymät

Sunnuntaiaamuna lenkillä Emajoen varressa

Lauantaiaamuna treenasin agilityä kahden suomalaisten opiskelijoiden ryhmän kanssa. Koirakot olivat vankkaa 1-2 luokan tasoa. Ennakko-odotuksissa olin ehtinyt jo varautumaan radalta karkaileviin tai maata nuuskiviin koiriin, mutta katin kontit! Aamupäivän koirakoilla tuntui olevan ohjaajan ja koiranvälinen yhteistyö sangen hyvällä mallilla. Muutamalla koiralla oli ensimmäiset treenit ulkona nurmella ja sieltä löytyi paljon hajuja, mutta saimme kuin saimmekin nekin keskittymään myös työskentelyyn ohjaajan kanssa. Lääkkeeksi nuuskutteluun tarjosin transportteja. Koulutuksen painopiste oli eri ohjausmanoovereiden ajoituksessa ja sijainnissa - agendalla oli erityisesti valssit ja päällejuoksu. 

Lounaalla tarjoiltiin paikallisen grillin herkkuja ja Riikka luennoi koiran motivoinnissa, palkkaamistavoista, leikkimisestä ja demosi Jedin kanssa perusharjoituksia. Riikan luennon perään kerroin ajatuksistani agilitystä – lähinnä ohjausjärjestelmistä ja oman ohjaustavan heikkouksien ja vahvuuksien tunnistamisen hyödyistä agilityohjaajille.

Master Chefs

Iltapäivän päätteeksi pääsin kouluttamaan myös paikallisen agilityseuran kisaavia koirakoita. Ryhmässä oli neljä koiraa: papillon, kaksi hollaninpaimenkoiraa ja bc. En ole eläessäni nähnyt niin nopeaa ja kovalla moottorilla varustettua papillonia enkä yhtä hyväpäivisiä holskuja! Papillon ja holskut tekivät rataa todella taitavasti ja keskityin treenissä kaarrosten pienentämiseen ohjaajan hartialinjan muuttamisen kautta. Nuori BC oli puolestaan sangen vauhdikas yksilö, jonka kanssa keskityttiin samoihin asioihin, mutta yritin lisäksi kiinnittää erityistä huomiota rytmitykseen.

Kuuluisa runoilija joka käveli Riikasta Tartoon

Kirkon rauniot

Lauantai-illan ohjelmistossa oli tutustuminen kaupungin nähtävyyksiin ja illallinen Tumpin suosittelemassa ravintolassa. Söin itseni ähkyyn. Jälkkärinä oli huikean terveellinen suklaalla täytetty piiras.

Nami

Laitamyötäisessä?

Raatihuone

Sunnuntaina treenit alkoivat vasta klo 10, joten aamulla oli hyvin aikaa nauttia aurinkoisesta kevätaamusta. Aurinko porotti koko päivän ja elohopea kipusi iltapäivällä 16 asteeseen. Sunnuntaille oli buukattu kaksi suomalaisryhmää, joissa oli mölli ja 1-luokan koiria. Treeniratana oli edellisen päivän virolaiselle ryhmälle suunniteltu verrattain haastava rata, jota treenasimme pätkissä. Teemoina olivat ennakoiva valssi&valssi, päällejuoksu ja välistäveto. Kaikkia näistä pyrin selittämään hartialinjan avulla. Ryhmissä oli monta ohjaajaa, jotka olivat harrastaneet agilityä erittäin vähän. Koulutuksessa keskityimme siis pääasiassa ohjaajan kropan hallintaan ja koiran taitoihin luottamiseen. En tiedä, miten muut kouluttajat asian pukevat sanoiksi, mutta mielestäni jotkut ohjaajat tuntuvat ”houkuttelevan” koiran jokaiselle esteelle ja sen jälkeen ottavan koiran haltuun (Täällä!) ja suuntaavan kohti seuraavaa estettä, jossaa edellä mainittu kuvio toistuu. Yritin mielestäni oikeampaa suoritusta koulutettaville seuraavasti: tavoitteena on koiran lähettäminen esteellä, jonka jälkeen koiran suoritusta tuetaan ja samanaikaisesti kerrotaan (yleensä liikkellä, jalkojen ja vartalon asennolla, ohjaajan sijainnilla) mihin suuntaan ollaan menossa seuraavaksi. Eli käsketään/ohjataan, jonka jälkeen tuetaan sekä kerrotaan seuraava suunta.

Villis matkalla putkeen

Napa kohti ponnistuspistettä ja koiranpuoleinen käsi. Yes!

Yes! Yes!

Vikkelä spanieli matkalla päällejuoksuun

Iltapäivän päätteeksi suuntasimme välipalalle paikalliseen Hesburger –ravintolaan :-). Tätä kirjoittaessani paatti seilaa jossakin Suomenlahden keskikohdilla. Takana on huikea viikonloppu. Kaunis kaupunki, mielettömiä koirakoita, auringonpaistetta ja maailmanparantamista. Viikonlopun erikoisuus on kuitenkin ehkä mieleenpainuva tapaaminen vasikan kanssa. Treenipaikka oli yliopistolla ja kentän vieressä on yliopiston eläinsairaala (jossa käsittääkseni on myös terveitä eläimiä). Sinne oli hiljattain tuotu vasikka, jolla oli paha kehityshäiriö: vasikan sydän ei ollut rintakehän sisällä vaan kaulassa! Sydämen sykkeen näki selvästi (vähän niin kuin iso aatamin omena pomppimassa) ja sydämen sykkeen ja itse sydämen pystyi selkeästi tuntemaan kädellä. Liike ei ollut mikään tum tum vaan oikeasti sellainen värähtelevä voimakas pumppu. En usko, että tämän lähemmäksi elävän sydämen pitämistä kädessä voi päästä. Kaikessa kauheudessaan sykähdyttävä kokemus!

Sydän kämmenellä

Kiitos Tartto! Kiitos Suolet! Kiitos Reine! Kiitos Linda!

Tigutorn. Kämppä oli 13. kerroksessa.